Lamaan liittyvä yhteinen sukupolvikokemus voi olla osasyy siihen, miksi vakaiden parisuhteiden määrä on laskenut niin jyrkästi - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Lamaan liittyvä yhteinen sukupolvikokemus voi olla osasyy siihen, miksi vakaiden parisuhteiden määrä on laskenut niin jyrkästi

Turvallisen kumppanin löytäminen on vaikeaa, jos kantaa sisällään nuoruuden herkän vaiheen kokemusta talouden epävarmuudesta ja lähimpien ihmissuhteiden rikkonaisuudesta.

Kirjoittaja pohtii 90-luvun laman kokemisen vaikutusta turvallisen kumppanin löytämiseen. Kuva: Sari Gustafsson / Lehtikuva

Julkaistu: 27.2. 2:00, Päivitetty 27.2. 6:27

Maamme syntyvyyden jyrkkä väheneminen 2010-luvulla on synnyttänyt vilkkaan keskustelun, jossa on pääosin keskitytty lyhyen aikavälin selityksiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt pidemmän aikavälin syiden pohdinta.

Tutkimusten mukaan lasten hankkimisikä on 2000-luvulla tasaisesti noussut. Lasten hankintaan ryhdytään vasta, kun oma ammatillinen ja taloudellinen tilanne on turvattu. Biologinen ikkuna lasten saamiseen on lyhentynyt. Kun lapsi sitten on sosioekonomisesti tervetullut, hänen vanhempansa ovat ohittaneet parhaat vuotensa kestämään lapsiperheen aiheuttamaa psykofyysistä stressiä, jolloin toista lasta ei mielellään hankita tai yhteiselon stressi ratkaistaan erolla.

Marika Jalovaara Turun yliopistosta on havainnut, että samanaikaisesti alentuneen syntyvyyden kanssa on avioliitossa elävien osuus väestöstä jyrkästi vähentynyt, eivätkä avoliitot ole korvanneet näin syntynyttä puolisottomuuden kasvua. Koska pääosa lapsista edelleen syntyy parisuhteessa, puolisottomuuden kasvu voi olla osaselitys alentuneelle syntyvyydelle.

Puolisoisuus ei näytä selittyvän koulutustaustalla eikä sukupuolisidonnaisella sisäisellä muuttoliikkeellä. Kyse on koko yhteiskunnasta.

Miksi vakaat parisuhteet, jotka ovat keskeinen edellytys lasten hankkimiselle, ovat vähentyneet jyrkästi? Olisiko kyse sukupolvikokemukseen liittyvästä psykologisesta epävarmuuden tunteesta?

1980-luvulla syntyneet, jotka 2010-luvulle tultaessa olivat parhaassa lapsensaanti-iässä, olivat lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokeneet kaksi yhteiskunnallista sokkia. Ensimmäinen sokki ajoittui 1980-luvun toiselle puoliskolle, jolloin Suomi eli nopeaa taloudellista nousukautta, mutta johon liittyi myös yhteiskunnan rakenteita järkyttäviä muutoksia. Muun muassa alkoholin käyttö, avioerot, itsemurhat ja liikennekuolemat lisääntyivät jyrkästi.

Tätä taloudellisen huuman ja henkisen pahoinvoinnin jaksoa seurasi toinen sokki eli 1990-luvun taloudellinen lama, jolloin jyrkästi kasvanut työttömyys ja konkurssien aalto ravistelivat yhteiskuntaamme. Inhimillisiä rakenteita koetellutta sokkia seurasi taloudellinen sokki.

Tutkimusten mukaan tällaiset traumaattisiin verrattavat, lähellä toisiaan toistuvat lapsuuden stressikokemukset jättävät yksilötasolla psykologisia muistijälkiä, jotka voivat aikuisiässä manifestoitua psyykkisinä häiriöinä tai muokata käyttäytymistä, miksei myös vakaan parisuhteen muodostamista ja lisääntymiskäyttäytymistä.

Turvallisen kumppanin löytäminen on vaikeaa, jos kantaa sisällään nuoruuden herkän vaiheen kokemusta talouden epävarmuudesta ja lähimpien ihmissuhteiden rikkonaisuudesta. Vielä vaikeampaa on ajatella lasten tekemistä epävarmaksi koettuun suhteeseen ja maailmaan.

Suomea vuonna 2008 kohdannut taantuma ja sen tehokas tiedottaminen laukaisivat nuoruudessa koetut traumat ja johtivat ylettömään varovaisuuteen niin parisuhteen muodostamisessa kuin lasten hankkimisessakin.

Raimo Salokangas

väitöskirjatutkija, psykologia, Turun yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa uutisia tästä aiheesta