Vanhemmille raskaudenkeskeytys on äärimmäisen vaikea päätös - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Vanhemmille raskaudenkeskeytys on äärimmäisen vaikea päätös

Vanhempia ei tulisi syyllistää raskauden keskeyttämisestä.

Julkaistu: 2.3. 2:00

Lokakuussa 2019 odotin toista lastani. Olin puolessavälissä raskauttani. Olimme mieheni kanssa onnemme kukkuloilla: saisimme kaivatun sisaruksen tyttärellemme.

Rakenneultraäänitutkimus veti kuitenkin maton jalkojemme alta. Tutkimuksissa selvisi, että pojallamme on trisomia 21, joka tunnetaan paremmin Downin syndroomana. Olin töissä, kun perinnöllisyyslääkäri soitti ja kertoi minulle tulokset ja ilmoitti, että minulla ja miehelläni olisi neljä päivää aikaa päättää raskauden jatkamisesta. Olin sokissa ja yksin kuullessani uutiset. En muista, miten pääsin työpaikaltani kotiin.

Neljän päivän aikana jouduimme puolisoni kanssa pohtimaan, mitä Down-lapsen pitäminen merkitsisi perheellemme. Downin syndroomaan liittyy yleensä erilaisia liitännäissairauksia, kuten leikkausta vaativa sydänvika, epilepsia, kuulovamma, alttius infektioille ja dementiaan. Down-ihmisten eliniänodote on 55–65 vuotta.

Pohdimme mahdollisuutta sille, että lapsemme olisi vakavasti kehitysvammainen eikä oppisi kenties koskaan puhumaan tai kävelemään. Mietimme lapsemme kasvua: Mitä tapahtuisi, kun lapsemme tulisi murrosikään ja aikuiseksi? Hoitaisimmeko kotona aikuista miestä, jonka kehitystaso olisi todennäköisesti 5–8-vuotiaan lapsen tasolla? Löytäisimmekö lapsellemme sopivan laitoshoitopaikan, jossa häntä kohdeltaisiin ihmisarvoisesti ja jossa hän voisi olla onnellinen? Olisimmeko valmiit sitoutumaan vuosia kestävään viikoittaiseen kuntoutukseen?

Vain yhdestä asiasta olimme varmoja: lapsemme olisi meille yhtä rakas kuin esikoisemmekin.

Geneettiset raskaudenkeskeytykset eivät ole rodunjalostusta, kuten joissakin piireissä halutaan ajatella. Raskaudenkeskeytykseen myöhäisillä viikoilla päädytään äärimmäisen ristiriitaisissa tilanteissa, joissa toisaalta joudutaan pohtimaan niin syntymättömän lapsen kärsimystä, tulevaisuutta kuin perheen voimavarojakin.

Kukaan vanhempi ei haluaisi joutua sellaisen päätöksen eteen, emme myöskään me. Lapsen menetys geneettisen keskeytyksen seurauksena aiheuttaa samankaltaisen surureaktion kuin kohtukuolema. Se muuttaa koko perheen loppuelämän.

Vanhempia, jotka joutuvat tekemään lyhyessä ajassa äärimmäisen vaikean päätöksen raskauden keskeyttämisestä, ei tulisi syyllistää tai tuomita kenenkään taholta.

Lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilöstön tulisi kohdata geneettiseen raskaudenkeskeytykseen päätyneet vanhemmat myötätuntoisesti ja kunnioittavasti. Ansaitsemme samalla tavoin tukea kuten muutkin lapsensa menettäneet perheet. Geneettinen raskaudenkeskeytys ei ole vain mielipideasia.

Lapsensa menettänyt

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa uutisia tästä aiheesta