Kuva: Mitro Härkönen / HS
Koronaepidemia on paljastanut taloudesta yllättäviä asioita. Yllätyksiä ne ovat olleet ehkä siksi, että epidemian seurausten analysointi on ollut ”siivuittaista” – kokonaiskuva on puuttunut – ja inhimillisen epäloogisuuden merkitystä on aliarvioitu.
Vastaavia arviointivirheitä tehtiin finanssikriisin alla. Kaikki ”tiesivät” tuolloin, että subprime-paketteja on niin pieni osuus maailman rahoitusvarallisuudesta, että ne eivät voi horjuttaa järjestelmää, olivatpa ne miten mätiä tahansa. Eikä näin lievä epidemia voi millään aiheuttaa isoja talousongelmia ja paniikkia.
Inhimillisestä epäloogisuudesta käy esimerkiksi Corona-oluen kohtalo. Yhdysvaltalaisessa kyselyssä 38 prosenttia vastanneista ei halunnut ostaa Corona-olutta. Olutta tekevä Constellation Brands on joutunut viime päivinä omituiseen työhön: sen on pitänyt vakuutella kuluttajille, että oluella ei ole mitään tekemistä virustartunnan kanssa.
Pörssikurssit ovat laskeneet ja nousseet epidemian vuoksi. Tässäkään ei ole järkeä. Epidemia on ohi niin nopeasti, että sen ei pitäisi heilutella yritysten pitkän aikavälin näkymiä ylös alas. Ei edes Constellation Brandsin. Sijoittajat ovat reagoineet vain toisten sijoittajien reaktioihin. Aivan kuin finanssikriisin aikaan: pankit reagoivat silloin toisten pankkien reaktioihin, kun pankkien keskinäinen epäluottamus kasvoi yli kaiken kohtuuden.
Kokonaiskuvan puute koronavirusepidemiaa pohdittaessa on näkynyt niin, että epidemian vaikutuksia on preparoitu ohuiksi siivuiksi. Miten käy autoteollisuudelle? Entä Finnairille? Mitä tapahtuu Kiinan varjopankkisektorille, jos epidemia kasvattaa yritysten tappioita? Onko Kiinan poliittinen vakaus vaarassa?
Maailmantalous on muuttunut valtavaksi keskinäisriippuvuuksien verkostoksi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun Kiinan poliittinen johto turvautuu vakautta hankkiakseen näyttävyystekoihin eristämällä kaupungin, kaupungissa toimiva autoteollisuuden alihankkijayritys joutuu tuotantokatkon vuoksi taloudellisiin ongelmiin ja sen kyky hoitaa velkojaan kärsii.
Varjopankkijärjestelmässä yritykselle lainaa antanut toinen yritys joutuu vaikeuksiin, ja ongelmat alkavat kumuloitua rahoitusalalla. Samaan aikaan autoteollisuuden tuotantoketju takeltelee, mikä siirtää ongelman kauas – esimerkiksi eurooppalaiseen autotehtaaseen, joka voi joutua vähentämään väkeä. Kokonaiskuvan puute näkyy myös siten, että epidemiaa ei yhdistetä kaikkiin muihin globaaliin talouteen vaikuttaviin uhkiin, joita jo on tai joita koko ajan kehittyy.
Samaan aikaan muualla:
Venäjä ja Nato-maa Turkki iskevät toisiaan vastaan Idlibissä Syyriassa. Turkin johtaja Recep Tayyip Erdoğan päästää pakolaisleireiltä ihmisiä kohti Eurooppaa – ehkä pakottaakseen Euroopan päättäjiä rinnalleen, ehkä muuten vain kiristääkseen. Euroopan unioni ei löydä minkäänlaista järkevää yhteistä linjaa suhteessa pakolaisiin.
Vuolas pakolaisten virta kasvattaisi populistien ja äärioikeiston kannatusta ja heikentäisi hallituspuolueiden asemaa Euroopassa.
EU ei saa sovittua edes oman toimintansa rahoittamisesta tulevina vuosina. Saksan politiikka on sekaisin, ja Ranskan johto keskittyy siihen, miten se saisi pidettyä vallastaan kiinni.
Yhdysvallat keskittyy presidentinvaaleihin ja jatkaa vetäytymistään maailmaa vakauttavista monenkeskisistä sopimuksista. Britannia saattaa sittenkin lähteä siirtymäaikansa jälkeen EU:sta ilman sopimusta, koska Britannian hallitus pelaa näköjään korttinsa typerällä tavalla.
Ilmastopäästöjä vähentäviä ratkaisuja pitäisi tehdä nopeasti – samaan aikaan kun vanha poliittinen kartta menee maassa kuin maassa pirstaleiksi ja politiikan päätöksentekokyky heikkenee. Kestävyysvaje pahenee, väestö ikääntyy ja julkinen sektori velkaantuu kiihtyvää vauhtia. Nollakorkomaailmassa eläkesijoitusten tuotto on vaarassa.
Kun ottaa huomioon virusepidemian ajankohdan taloudellisen ja poliittisen taustan sekä politiikan ja talouden epävarmuudet, inhimillinen reaktio muuttuukin jollain tavalla perustellummaksi.
Tässä ei ole kyse epidemiasta itsestään vaan siitä kasvavasta hallitsemattomuuden ja ennustamattomuuden tunteesta, jota koronavirusepidemia yhtäkkiä lisäsi. Eikä tätä pörssikursseja ja kulutusta heiluttelevaa tunnetta voi sanoa viime vuosien taloudellisen ja poliittisen kehityksen valossa edes epäloogiseksi.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
