Vaikeassa tilanteessa voi olla myös myönteistä muutosvoimaa - Mielipide | HS.fi

Vaikeassa tilanteessa voi olla myös myönteistä muutosvoimaa

Koronaepidemia on jo synnyttänyt uudenlaisen auttamisen ja ymmärtämisen kulttuurin.

18.3.2020 2:00

Kiitos Saska Saarikoskelle analyyttisesta ja erinomaisesti kirjoitetusta katsauksesta (HS 15.3.) koronaviruksen ja sen seurauksena toteutettujen varautumistoimien systeemisiin vaikutuksiin. Aivan kuten Saarikoski totesi, ulkoisten ”šokkien vaikutukset voivat olla hyvin dramaattisia: ne leviävät nopeasti ja tekevät tuhoa, koska eri verkostot ovat riippuvaisia toisistaan, ja järjestelmissä on valtavasti haavoittuvaisuuksia”.

Kielteisten vaikutusten ohella koronan kaltaiset mustat joutsenet – odottamattomat ja epätodennäköiset ilmiöt – saattavat toimia katalyytteinä myös myönteisille systeemisille muutoksille. Siis sellaisille, jotka ovat olleet oraalla jo pidempään ja odottaneet ulkoista muutosimpulssia. Saarikoski mainitsi yhtenä globaalin turbokapitalismin kuplan puhkeamisen. On myös muita.

Olemme parhaillaan eräänlaisessa tienhaarassa. Tulevien viikkojen ja kuukausien aikaiset reaktiot ja käyttäytymisvaikutukset ratkaisevat, ajautuvatko yhteiskunnat kaaokseen tai sekasortoon vai saako kriisi aikaiseksi jo pinnan alla kyteneitä myönteisiä muutosloikkia. Jos saa, mitä nämä voisivat olla?

Ihmisten jäädessä kotiin etätöihin ja yliopisto-opetuksen siirtyessä luentosaleista verkkoon saadaan kenties aikaiseksi se kauan odotettu digiloikka, joka ilman riittävää ulkoista ravistelua olisi todennäköisesti jäänyt digityöryhmien pölyttyneisiin raportteihin. Etätöiden ja karanteenien aikana huomataan, että asiat saadaan tehokkaasti hoidettu erilaisten digitaalisten kokousalustojen kautta.

Toinen merkittävä muutosvaikutus voisi olla turbokulutukseen liittyvien asenteiden ja sitä kautta käyttäytymisen muuttuminen. Kriisin myötä ihmiset jäävät koteihin ja huomaavat, että vähemmälläkin kuluttamisella voi pärjätä aivan mukavasti. Tämä ajattelu voi puolestaan korostaa lähiruoan ja lähituotannon merkitystä ja edesauttaa järjettömän pitkien ja haavoittuvaisten globaalien tuotanto- ja logistiikkaketjujen purkautumista.

Kolmas – ja osittain edellisiin sidoksissa oleva – merkittävä muutos voi olla uudenlaisen työkulttuurin vakiintuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä keskusjohdetuista hierarkioista aidosti alhaalta ylös rakentuvaan itse- ja yhteisohjautuvaan toimintatapaan. Parhaimmillaan koronasta voi tulla sukupolvikokemus, joka muokkaa suomalaista työelämää yhtä voimakkaasti kuin Korpilammen henki vuonna 1977.

Ehkä kaikkein merkittävimmäksi myönteiseksi muutokseksi saattaa paljastua uudenlainen yhteisöllisyys. Vaikka Ranska ja Saksa panttaisivat hengityssuojaimiaan, jo epidemian ensimmäisessä aallossa on ollut nähtävissä auttamisen, yhteisöllisyyden ja tukemisen uudenlaiset kasvot. Ihmiset eivät ole ensi sijassa huolissaan itsestään vaan läheisistään, työtovereistaan ja naapureistaan.

Epidemia on jo nyt synnyttänyt uudenlaisen ymmärtämisen ja auttamisen kulttuurin. Aika näyttää, muovaako ”koronan voittamisen ihme” perustavaa laatua olevalla tavalla suomalaista yhteiskuntaa vai palaammeko takaisin itsekkyyden ja oman edun tavoittelun poteroihin. Toivoa sopii, että koronan jälkeinen Suomi on monella tapaa vahvempi ja monimuotoisempi yhteiskunta.

Petri Uusikylä

valtiotieteiden tohtori, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide