Koronavirustestaus on onnistunut melko hyvin - Mielipide | HS.fi

Koronavirustestaus on onnistunut melko hyvin

Kun nykyinen epidemia on talttunut, virustestauksessa tarvittavaa pikadiagnostiikkaa on vielä kehitettävä.

18.3.2020 2:00 | Päivitetty 18.3.2020 6:44

Miksi koronavirustestejä tehdään Suomessa ja maailmalla niin vähän? Miksi jokainen halukas ei voi hakeutua testeihin, kuten vaikkapa suku­puoli­tautitartuntaa epäiltäessä?

Testejä on tässä vaiheessa rajallinen määrä, ja alkuvaiheessa näytteenotto ruuhkautui hyvin raskaan mutta perustellun suojautumiskäytännön takia. Nyt näytteenottajien suojautumista on jonkin verran kevennetty, ja näytteenoton virtausta on pyritty parantamaan.

Koronavirustesti on mikrobiologista suojaustasoa vaativa molekyylimikrobiologinen erikoistutkimus, jota ei pari kuukautta sitten ollut olemassakaan. On siis pieni ihme, että tätä koronavirusdiagnostiikkaa on jo näinkin hyvin saatavilla.

Laboratorioiden testauskapasiteetti rajoittaa tässä vaiheessa sitä, kuinka paljon testejä ylipäätään voidaan tehdä. Kun testien kysyntä ylittää moninkertaisesti tarjonnan, testejä suunnataan siten, että niillä saavutettava lääketieteellinen hyöty on suurin.

Käytännössä sairaalahoitoa tarvitsevat potilaat asetetaan testauksissa etusijalle. Vakavasti sairaat koronapotilaat saadaan näin hoidon piiriin eristyksessä vaarantamatta muiden potilaiden tai sairaalan työntekijöiden terveyttä.

Testaamisen tärkeysjärjestyksessä toisella sijalla on terveydenhuollon henkilöstö, jolla on korona­virustartuntaan viittaavia oireita. Heitä testaamalla pyritään suojaamaan potilaita sekä turvaamaan terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon henkilökunnan riittävyys.

Koronaviruksen todellisen levinneisyyden arvioimiseksi tarvittaisiin huomattavasti laajempaa testausta kuin nyt on tehty, mutta käytännössä testejä ei ole pystytty tekemään tässä mitassa missään päin maailmaa nykyisen epidemian aikana.

Nyt Suomessa käyttöön otettu koronavirustesti on niin sanottu omavalmistustutkimus, joka perustuu geenimonistukseen. Tällaisen testin rakentamiseen on valmiuksia lähinnä vain yli­opistosairaaloiden sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laboratorioissa.

Omavalmistustutkimus on työlästä – sitä rakennetaan sairaaloiden omiin laitteisiin soveltaen ikään kuin käsityönä –, mutta tällaista käsityötä voidaan myös verraten helposti muokata.

Tarvetta muokkaukseen saattaa ilmetä piankin, sillä jo lähiviikkoina voi tulla maailmanlaajuisesti pulaa testeissä molekyyli­biologisen reak­tion osina käytettävistä reagensseista, jotka ovat testien raaka-aineita. Ja jos kiertävä viruskanta muuttuu geneettisesti, omissa käsissä olevaa testiä on hyvin helppo korjata.

Moni ihmettelee, mikseivät sairaalat tilaa koronavirustestejä yrityksiltä. Tilaamme testejä nyt eri valmistajien testialustoihin sitä mukaa, kun niitä tulee markkinoille. Myös testien diagnostiikassa tarvittavaa laitteistoa on tilattu kiireesti lisää keskus- ja yliopistosairaaloihin.

Kliinisestä diagnostiikasta irrallaan oleva yritys ei pysty todentamaan testejään yhtä nopeasti kuin diagnostinen laboratorio, jolla on käytössään jatkuva potilasnäytteiden virta. Tästä syystä uuden taudin testauksessa omavalmistuslaboratoriot ovat ketterimpiä.

Molekyylimikrobiologia ja mikrobiologinen pikadiagnostiikka ovat kehittyneet valtavasti parin viime vuosikymmenen aikana, ja alalla toimii myös monia suomalaisyrityksiä. On varmaa, että koronavirus­epidemian ensimmäisen aallon jälkeen prosessi kiihtyy. Harva enää kysyy, miksi pitäisi tehdä molekyylimikrobiologista diagnostiikkaa mikrobeista, joihin ei ole hoitoa ja jotka yleensä paranevat itsestään.

Kun tästä epidemiasta on selvitty, Suomeen pitää lähteä rakentamaan lisää nopean molekyylimikrobiologian kapasiteettia, jonka varaan pikatestausta voidaan rakentaa. Se toki maksaa, ja myös diagnostiikassa käytettävä laitteistomarkkina kehittyy koko ajan.

Joka tapauksessa riittävän monessa laboratoriossa pitäisi säilyttää mahdollisuus omavalmistustutkimukseen. Tällöin maanlaajuinen ­diagnostiikka ei kuormita kohtuuttomasti muutamaa yksikköä, kuten viime viikkoina on koronaviruksen kohdalla käynyt.

Suomen viisi yliopistosairaalaa ja maan keskussairaalat sijaitsevat maantieteellisesti ja väestöllisesti hajallaan, ja ne pystyvät palvelemaan koko maata. Myös alueellista profiloitumista pitää tukea.

Antti Hakanen ja Tytti Vuorinen

Hakanen on kliinisen mikrobiologian vastuualueen ylilääkäri ja Vuorinen molekyylimikrobiologian ja virologian prosessin ylilääkäri Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide