Kun hätä on suurin, kansa seuraa johtajaa - Mielipide | HS.fi

Kun hätä on suurin, kansa seuraa johtajaa

Koronakriisi panee uusiksi monta asiaa. Niin myös suomalaisen politiikan.

19.3.2020 2:00 | Päivitetty 19.3.2020 6:23

Koronakriisi on pannut pääministeri Sanna Marinin (sd) hirmuiseen paikkaan. Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri oli ollut vallassa vain runsaat kolme kuukautta, kun hän joutui ottamaan käyttöön kovimmat pakkokeinot, joita vallan­pitäjiltä tässä maassa löytyy.

Koronavirus panee uusiksi monta asiaa. Niin myös suomalaisen poli­tiikan.

Poliittinen valta on kaikkialla länsimaissa horjunut pitkään huterilla jaloilla. Talous, media ja viimeksi some ovat syöneet politiikan valtaa ja poliitikkojen arvovaltaa. Poliitikot ovat usein näyttäneet hätääntyneiltä peuroilta ajovaloissa.

Hallituksen maanantaisessa tiedotustilaisuudessa ei ollut mitään peuramaista. Tilaisuudessa esitelty lista toimista koronan hillitsemiseksi osoitti, että hallitus on ottanut maan komentoonsa.

Vasemmisto on yleensä suhtautunut kriittisesti vahvan järjestysvallan käyttöön. Siksi on kiinnostavaa, että kun valmiuslaki otettiin käyttöön, asialla oli nimenomaan sosiaali­demokraattinen pääministeri.

Hallituksen oli tehtävä päätös tämänhetkisen tiedon perusteella, mutta jälkeenpäin kannattaa selvittää, miten päätös syntyi ja kuinka perusteltu se oli – niin kovasta jutusta valmiuslaissa on kysymys.

Ensimmäiset reaktiot hallituksen toimiin ja Marinin esiintymiseen ovat olleet myönteisiä. Pääministeri pyyhki ainakin kerralla pois epäilyt siitä, että hän olisi liian pehmeä virkaansa.

Jopa nuorten naisten hallitusta armotta arvostelleet perussuomalaiset ovat hetkeksi laskeneet aseensa.

Koronakriisistä voi tulla politiikassa iso vedenjakaja. Perinteiset puolueet voivat tehdä paluun, kun korona panee yhteiskunnan tärkeysjärjestyksen uusiksi ja etualalle nousevat turvallisuus, talous ja yhteistyökyky.

Se tuntuisi näkyvän jo puolueiden kannatuksessakin. Keskiviikkona julkaistussa Helsingin Sanomien kyselyssä Sdp:n kannatus oli noussut.

Kriisin keskellä huolestuneet ihmiset hakevat nyt selvästi turvaa yhteisestä laumasta. Ja sitä laumaa johtavat ne, joille se tehtävä on annettu, ennen kaikkea pääministeri Marin ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Poliittisessa kielenkäytössä ilmiötä kutsutaan ”lipun ympärille kokoontumiseksi”.

Johtajan suosio kasvaa usein silloin, kun maahan iskee ulkoinen kriisi. Asiaa on tutkittu varsinkin Yhdysvalloissa.

Lipun ympärille -termin keksijän John Muellerin mukaan vaikutus on selvin, kun kansakuntaan suuntautuu selkeä ja dramaattinen ulkoinen uhka, jonka ratkaisemisessa johtaja on avainasemassa. Siis juuri sellainen uhka kuin koronakriisi on.

Tutkimuksessa johtajan suosion kasvua on selitetty kahdella seikalla: isänmaallisuudella ja mielipidejohtajuudella. Kriisi nostaa yhteishenkeä, joka kanavoituu kansakuntaa symboloivaan johtajaan. Samaan aikaan vallanpitäjän vastustajat väistyvät ja hiljenevät. Molemmat asiat on jo ehditty kokea Suomessakin.

Muellerin teoria on todettu toimivaksi monessa kriisissä, ennen kaikkea vuoden 2001 terrorihyökkäyksen kohdalla. Silloin George W. Bushin suosio ponnahti hetkessä 51 prosentista 90 prosenttiin. Hetken ajan koko kansakunta oli presidenttinsä takana.

Bushin suosiopiikki oli hyvä esimerkki siitä, että tarpeeksi vakavassa kriisissä johtajan ei tarvitse tehdä ihmeitä. Riittää, että on johtaja.

Marinin vakava hahmo on toiminut hyvin poliittisen vallan toimeenpanijana. Hänen numeroidut listansa antavat kuvan siitä, että asiat ovat järjestyksessä.

Kun kriisi pitkittyy ja potilaita alkaa kuolla, ihmiset odottavat kuitenkin maan johtajilta myös lämpöä ja myötätuntoa.

Siinä pääministeri saa tukea ­presidentti Sauli Niinistöltä. Niinistön emo­tionaalista kaikupohjaa vah­vistaa hänen oma elämänkokemuksensa, ennen muuta ensimmäisen vaimon traaginen kuolema ja Niinistön ja tämän poikien vähältä piti -selviytyminen Thaimaan tsuna­mista.

Tällä hetkellä presidentti kuuluu niihin ihmisiin, jotka joutuvat jatkamaan töitään, vaikka hän kuuluu 71-vuotiaana itsekin riskiryhmään. Siksi ei kuulosta tyhjiltä sanoilta, kun presidentti toteaa: ”Kyllä tästä selvitään.”

Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide