Eristyksen ahdinkoa on torjuttava yhdessä - Mielipide | HS.fi

Eristyksen ahdinkoa on torjuttava yhdessä

Koronaviruksen aiheuttamissa poikkeusoloissa tylsyyden kokemus ja epävarmuuden sietäminen ovat merkkejä siitä, että perusasiat ovat kunnossa.

21.3.2020 2:00 | Päivitetty 21.3.2020 8:07

Koronavirus on mullistanut suomalaisten elämän. Epidemian vaikutukset arkeen konkretisoituivat erityisesti hallituksen ilmoitettua valmius­lain käyttöön­otosta epidemian hillitsemiseksi.

Jokainen joutuu nyt rajaamaan omaa toimintaansa ja liikkumistaan erityisesti vanhusten ja perus­sairauksista kärsivien suojelemiseksi. Mitä hallitummin virus etenee, sen paremmin terveydenhuollon kyky huolehtia akuutisti apua tarvitsevista pystytään turvaamaan.

Viime vuosikymmeninä rauhallisesta ajasta hyvinvointivaltiossa nauttineille nuoremmille sukupolville tilanne on monin tavoin uusi. Äkillinen kokemus hallinnan tunteen menettämisestä ja yksilöllisen vapauden rajoittumisesta sekä tilanteen herättämä huoli huomisesta nostavat pintaan vaikeita tunteita – kuten turvattomuutta, ahdistusta ja levottomuutta.

Myös elämän rajallisuus nousee kriisin kohdalla aiempaa vahvemmin tietoisuuteen. Mitä turvallisemmin ja vapaammin on tähän asti saanut elää, sitä voimakkaammin äkillinen yhteiskunnallisen tilanteen muutos voi ravistella kokemusta omasta hyvinvoinnista.

Moni on koronaepidemian vuoksi huolissaan omasta tai läheistensä terveydestä tai toimeentulosta. ­Useat ovat myös havahtuneet siihen, että kaupassa ei olekaan saatavilla kaikkia tuotteita ja raaka-aineita tai että rakas harrastus on pakko jättää tauolle.

Kielteiset tunteet voivat kuitenkin tukea yhteisön kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Esimerkiksi tarkasti hygieniasta huolehtimalla ihmiset voivat toimia toistensa hyväksi.

Kun liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä on rajoitettu, elintarvikkeiden varastoiminen ja tylsyyden taltuttaminen kotioloissa ovat olleet julkista keskustelua hallitsevia teemoja.

Valinnanvapauden vähentyessä mielen hyvinvoinnin säilyminen edellyttää tekemättömyyden ja epävarmuuden sietämistä. Sen onnistuminen nykyisen kaltaisessa kriisi­tilanteessa viittaakin siihen, että perusasiat ovat kunnossa.

Kaikille kotiin jääminen ei kuitenkaan anna mahdollisuutta luovaan toimintaan, rentoutumiseen tai tekemättömien askareiden hoitamiseen. Kaikki ne, joille koti ei ole turvapaikka, ovat nyt erityisen haavoittuvaisessa asemassa.

Suomessa elää esimerkiksi paljon perheitä, joiden elämää varjostaa päihderiippuvuus tai väkivallan ­uhka. Ilmapiiri kotona voi monesta muustakin syystä olla stressaava.

Kun kotona olemiseen liittyy kokemus uhan tunteesta, päivittäiset kodin ulkopuoliset rutiinit ovat mielen tasapainon kannalta ensisijaisen tärkeitä. Myös yksinäisille ja mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville ihmisille sosiaalisten kontaktien ja päivittäisen liikkumisen rajoittaminen voi kasvattaa epätoivon tunnetta sietämättömältä tuntuviin mittoihin. Se saattaa tuoda mukanaan itsetuhoisia ajatuksia.

Yksin elävät vanhukset muodostavat riskiryhmän, johon eristämisen tarve kohdistuu koronaviruksen ­aiheuttaman terveysuhan vuoksi hyvin voimakkaasti. Sosiaalisten kontaktien puute ja päivittäisten toimien rajoittuminen kotiin voi lisätä etenkin masennus- tai ahdistus­oireisten psyykkistä ahdinkoa.

Koulujen sulkeutuminen merkitsee myös vaikeissa kotioloissa elävien lasten ja nuorten jäämistä ­arjen turvallisten aikuiskontaktien ulottumattomiin. Päihteiden käytöllä ja päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyllä väkivallalla on taipumus lisääntyä silloin, kun arjen rutiinit eivät ole tukemassa itsestä huolehtimista ja elämänhallintaa.

Suomalaisessa kulttuurissa pyritään varjelemaan yksityisyyttä. Nykyisten rajoitustoimien aikaan ihmisten tulisi rohkeasti ottaa yhteyttä niihin, joiden tilanne herättää huolta.

Eristämistoimien aikana esimerkiksi Mieli ry:n kriisipuhelin, lastensuojelu ja psykiatriset palvelut ovat yhä turvaverkkona vaikeimmassa ahdingossa oleville. Psykologitkin järjestävät etävastaanottoja.

Terveydellistä uhkaa torjuttaessa on tärkeää, että muistamme huolehtia myös psyykkisestä hyvinvoinnista. Tunnetason yhteys toiseen ihmiseen tuo kriisitilanteessa suojaa sekä lapsille että aikuisille. Ulkoisen tilanteen ohella myös oma sisäinen kokemus turvassa olemisesta vaikuttaa merkittävästi psyykkiseen hyvinvointiin.

Tania Virintie

Kirjoittaja on kliiniseen mielenterveyspsykologiaan erikoistunut psykologi.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide