Hiihtäjän talvi oli karmea – mutta se myös opetti jotain - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Hiihtäjän talvi oli karmea – mutta se myös opetti jotain

Pelkään, että ilmastonmuutos vie ladut ikuisiksi ajoiksi, ja siksi haluan pitää lapselleni monologin kolmen euron t-paidan epäinhimillisistä jäljistä.

Julkaistu: 23.3. 2:00, Päivitetty 23.3. 6:34

Kuva: Mika Ranta / HS

Kun helmikuussa oli satanut vettä yhdeksättä päivää putkeen, nostin kädet pystyyn: hiihtäjän talvea ei tänä vuonna tulisi. Ei toki epätavallista pääkaupunkiseudulla, mutta yleensä lumesta ja pakkasesta on saatu nauttia edes parin viikon verran.

Mutta ei hätää, auto täyteen erilaisia talvisia harrastusvälineitä ja nokka kohti Itä-Suomea, kyllä siellä on talvi. Vaan eipä oikein ollut. Ilmastonmuutos tuntui konkreettisesti kasvoilla, kun Tahkovuoren rinteissä vettä satoi kasvoille viistosuoraan. Hiihtoladut olivat paikoin paljaat, jäiset ja kuhmuraiset, ja lapset piipittivät, pitääkö todella hiihtää, johon minä huudahdin: ”Totta kai me hiihdetään, NYTHÄN ON TALVI!”

Totuus ikuisesta syksystä otti tiukille. Pelko siitä, ettei tulevina vuosina saisi nauttia pulkkamäistä, pitkistä hiihtoreissuista ja valkoisesta maisemasta, kouraisee jostain syvältä. Talven kuuluu näyttää ja tuntua tietynlaiselta.

”Mustia talvia on ollut ennenkin, ainahan voit matkustaa Lappiin”, tuttavat toteavat lohduttavasti. En haluaisi reissata talven äärelle, haluaisin nähdä sen keittiön ikkunastani. Se olisi kaiken järjen mukaan ekologistakin.

Yhtäkkiä ilmastonmuutos ei tunnu enää kaukaiselta asialta, sellaiselta, joka ei näkyisi omassa arjessa. Sulavat jäätiköt ja ylikuumentuvat mantereet tulivat lähelle, ja huoli ympäristön hyvinvoinnista nousi jokaisen huulille. Voin autoilla vähemmän, syödä lihaa harvemmin ja kuluttaa sähköä säästeliäämmin, mutta mitä muuta voisin vielä tehdä?

Brittiläistoimittaja Stacey Dooleyn ohjelma Totuus halpamuodista avasi silmät sille, miten valtava ympäristön saastuttaja vaateteollisuus on. Toiseksi suurin heti öljyntuotannon jälkeen. Puuvillapaidan valmistus kuluttaa vettä järkyttävät 2 700 litraa; siis saman verran kuin yksi ihminen juo vettä 2,5 vuodessa.

Yle jatkoi samalla asialla loistavalla tv-sarjallaan Verta, hikeä ja t-paitoja. Se tulee iholle, puistattaa, mutta herättää ajattelemaan, mikä on tarkoituskin. Istutan 11-vuotiaan tyttäreni vierelleni katsomaan ja aloitan monologini kolmen euron t-paidan epäinhimillisistä jäljistä. Onneksi tajuan sulkea suuni ja annan lapsen imeä itseensä sen, mitä kykenee sisäistämään.

Olen iloinen siitä, että minulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen kuluttaja hänestä tulee.

Mutta kuka keksisi ilmastonmuutos-emojin? Sille olisi somekanavissa varmasti käyttöä.

Kirjoittaja on Sport-lehden tuottaja.