Koronaviruskriisin keskellä kaikkiin tarttuu epävarmuus - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Koronaviruskriisin keskellä kaikkiin tarttuu epävarmuus

Päivystävät älyköt ovat jo käärineet hihansa ja kirjoittaneet ensimmäisiä analyysejä siitä, minkä keskelle meidät pyyhkäistiin.

Julkaistu: 26.3. 2:00

Kuva: Sirpa Räihä / HS

Korona­virus­kriisillä on vielä tuntematon dynamiikka, emmekä tiedä, mihin kaikki tämä johtaa. Onneksi päivystävät älyköt ovat käärineet hihansa ja kirjoittaneet ensimmäisiä analyysejä siitä, minkä keskelle meidät pyyhkäistiin.

Maailmanpolitiikan kansain­väliseen älymystöön kuuluva kirjailija ja kolumnisti Anne Applebaum kirjoittaa amerikkalaisessa The Atlantic -lehdessä siitä, miten autoritaariset johtajat käyttävät aina poikkeus­tilanteita hyväkseen. Koronavirus­pandemia ei tee tässä poikkeusta.

Toinen kiinnostava ajattelija, bulgarialainen Ivan Krastev listaa European Council of Foreign Rela­tions -ajatushautomolle kirjoittamassaan tekstissä seitsemän varhaista oppia koronakriisistä.

Applebaumille tuli kiire hankkiutua maailmalta kotiin Puolaan, kun Puola ilmoitti sulkevansa rajansa. Rajoja suljettiin ympäri Eurooppaa kuin paniikissa.

Rajojen sulkemiset tuottivat illuusion päättäväisestä toiminnasta, Applebaum kirjoittaa. Vahingot voivat kuitenkin olla hyötyjä suuremmat. Virus oli jo maassa. Kun rajat ovat kiinni, laitteet, tarvikkeet ja asiantuntemus eivät liiku. Lentokentille ja rajoille pakkautuu suuria määriä ihmisiä, joiden joukossa virus voi levitä.

Pandemiat ovat kautta historian koventaneet valtion otetta ihmisistä. Applebaum käy läpi ruton runteleman Euroopan historiaa. Kun ihmiset pelkäävät kuolemaa, he haluavat uskoa, että heitä koskevat hyvin kovatkin määräykset toimisivat – vaikka ne johtaisivat vapauden menettämiseen.

Kovat otteet ovat jälleen suosittuja. Alueita eristetään, ihmisten liikkeitä seurataan puhelinten paikkatiedoilla, valvonta kiristyy. Osin kovat toimet ovat välttämättömiä, sitä Applebaum ei kiistä. Mutta hän varoittaa, että rajoituksia käytetään myös väärin varsinkin entuudestaan heiveröisissä demokratioissa: kun pandemia on ohi, otetta ei höllätä. Suuri vaara tästä on esimerkiksi Unkarissa ja Israelissa.

Krastev tarkastelee koronakriisin seurauksia pitkälti siitä näkökulmasta, miten ne vaikuttavat Euroopan yhtenäisyyteen. Kriisin keskellä kaikkiin tarttuu epävarmuus, hän kirjoittaa.

Koronaviruskriisin ensimmäinen oppi on, että toisin kuin finanssikriisi, koronakriisi todella siirtää vallan markkinoilta valtiolle. Ihmiset luottavat siihen, että hallitukset pelastavat uppoavan talouden. Hallitusten tehoa puolestaan mitataan kyvyllä muuttaa ihmisten jokapäiväistä käyttäytymistä.

Toinen oppi on, että nationalismi vahvistuu. Rajat pantiin kiinni ja maat keskittyvät vain omiin kansalaisiinsa. Mutta vaikka koronavirus vahvistaa nationalismia, se ei vahvista etnistä nationalismia. ”Suurin riski ei ole muukalainen, vaan kaikkein lähimpänä oleva”, Krastev kirjoittaa.

Krastevin kolmas oppi on, että hädän hetkellä ihmiset luottavat tieteeseen ja asiantuntemukseen, vaikka populistit ehtivät jo horjuttaa tätä luottamusta. Neljäs oppi on, että autoritaarisuuden vetovoima kasvaa silti, Krastev sanoo. Syynä on Kiinan kyky hallita ihmisten liikkumista ja käyttäytymistä.

Viides oppi liittyy kriisinhallintaan. Kun vastassa on terrori-iskujen aalto, talouskriisi tai pakolaiskriisi, paniikki on paholainen. Nyt paniikkia tarvitaan: elämää ei saa jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuudes oppi liittyy sukupolvien väliseen konfliktiin. Huoli ilmastonmuutoksesta leimaa nuorten sukupolven. Nuoret arvostelevat vanhempiaan siitä, mitä nämä jättivät itsekkyyttään tekemättä. Korona­virus kääntää asetelman. Iäkkäimmät ovat kaikkein hauraimpia, ja nuoret ovat haluttomia muuttamaan elämäntapaansa.

Seitsemäs Krastevin oppi liittyy vaikeaan valintaan: milloin maailman talouskriisiin suistaneet pandemian hillitsemiseksi tehdyt rajoitukset puretaan? Talouskriisin hillitseminen voi tarkoittaa epidemian leviämistä.

Koronakriisin poliittisia seurauksia voi lopulta vasta arvailla. Toisaalta nyt kävivät toteen antiglobalistien pelottelut. Tämä onkin se hetki, kun globalisaatio nollautuu. Mutta vaikka nyt olisi populistien suuri hetki, heillä ei ole ratkaisuja kriisiin, Krastev kirjoittaa.

Samaan aikaan muuttuu dramaattisesti se, miten EU suhtautuu kaikkiin viime vuosikymmenten kriiseihinsä. Mikään maa ei avaa rajojaan pakolaisille, kaikki elvyttävät. Krastev summaa, että nyt kyseenalaistuu moni perusoletus, joihin EU pohjaa.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.