Oman sukupolveni elämää on leimannut ääretön epävarmuus - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Oman sukupolveni elämää on leimannut ääretön epävarmuus

Viime päivinä olen kuullut uutisia ystävieni lomautuksista ja aloitetuista yt-neuvotteluista.

Julkaistu: 27.3. 2:00, Päivitetty 27.3. 10:31

Synnyin keskelle ruskeiden jakkupukujen ummehduttavaa tuoksua. Minut parkaistiin ulos silloin, kun markka devalvoitiin.

Sukupolvikokemuksesta on puhuttu paljon. Musiikkiyhtyeitä (esimerkiksi Ultra Bra) on määritelty sukupolvikokemukseksi, ja samaan hengenvetoon on puhuttu musiikkiohjelma Jyrkistä. Sukupolvikokemuksen määritelmää on kritisoitu paljon, enkä ota siihen nyt kantaa. Sen sijaan pohdin, minkälainen sukupolvikokemus on muokannut omasta ikäluokastani sen, mitä se tänä päivänä on.

Menin yliopistoon silloin, kun kaikki puhuivat suurista ikäluokista. Valtion leipä -vitsaus kuulsi jokaisen sukulaisen suosituksessa, eikä parempaa olisi voinut olla: olimmehan keskellä finanssikriisiä, mutta vasta laskemassa oman panoksemme akateemiseen kehtoon. Meille olisi varmasti töitä.

Vaikka taantumat eivät jättäisi meihin jälkiä henkilökohtaisesti, ne siirtyivät meihin sukurasitteena, varovaisuuden mentaliteettina. Rohkenen väittää, että oma sukupolveni oppi olemaan varuillaan. Me perustimme varovaisia yrityksiä – emme sellaisia, jotka vaatisivat liikaa pääomaa – ja jätimme työmarkkinoilla enimmät riskit ottamatta.

Nyt ikäluokkani on taas uuden haasteen edessä. Viime päivinä olen kuullut uutisia ystävieni lomautuksista, heidän organisaatioissaan aloitetuista yt-neuvotteluista ja niistä yrityksistä, jotka varsin ketterästi ovat muokanneet liiketoimintaansa sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen. Näiden perusteella oman ikäluokkani (vuosina 1989–1993 syntyneet) sukupolvikokemus on ääretön epävarmuus.

Epävarmuuden kanssa oppii elämään, varsinkin silloin, kun siitä tulee normi. Epävarmuuden sulhoksi liittyy mukautuvuus, ja siinä oma ikäluokkani vaikuttaa myös kunnostautuneen.

Tulevaisuus näyttää, millainen sukupolvikokemus meille tästä jää, mutta sitä odotellessa ikäluokkani voi suunnata katseensa siihen, mihin se on näinä päivinä muutenkin keskittynyt: auttamislappujen jakamiseen ja vinkkien antamiseen siitä, miten eristäydytään.

Niissä ainakin oma lähipiirini on loistanut. Epävarmuuden sukupolvena me ymmärrämme katsoa kauemmas ja mukaudumme tähän tilanteeseen, muita auttaen.

Miira Kokkonen

kauppatieteiden maisteri, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa uutisia tästä aiheesta