Suuret murrokset ja yllättävät kriisit vaikuttavat usein voimakkaimmin jo ennalta haavoittuvassa asemassa oleviin. Koronavirusepidemia on tuonut tämän esille lukuisin tavoin – ja monia uusia näkökulmia aiheeseen avautunee vielä epidemian ja sen torjumiseen suunnattujen toimenpiteiden edetessä.
Vaikka yhteiskuntaa laajasti vavisuttavat kriisit paljastavat olemassa olevaa eriarvoisuutta, ne tuovat myös näkyviin rakenteita ja instituutioita, jotka vaimentavat kriisin voimaa. Nämä iskuja vaimentavat rakenteet lisäävät koko yhteiskunnan valmiutta kohdata ongelma. Osaamme varautua paremmin tuleviin kriiseihin, kun opimme nyt, missä on tilkitsemisen varaa.
Koronavirusepidemiassakin näkyvät eriarvoisuuden ulottuvuudet ovat usein yhteydessä toisiinsa. Terveyseroja tarkasteltaessa on syytä muistaa, että alempiin sosioekonomisiin luokkiin kuuluvilla ihmisillä on keskimääräistä enemmän perussairauksia, jotka lisäävät koronavirustartunnasta aiheutuvien vakavien oireiden riskiä.
Alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluu myös keskimääräistä enemmän niitä työntekijöitä, jotka eivät voi helposti siirtyä etätöihin tai välttää lähikontakteja työpäivän aikana. Viranomaisten päätökset ja hyvinvointivaltion takaamat etuudet voivat kuitenkin huomattavasti helpottaa heidän tilannettaan.
Kriisissä on tullut esille, kuinka suomalainen hyvinvointivaltio voi helpottaa epidemian hallintaa.
Sairauspäivärahan ansiosta sairastunut työntekijä voi jäädä kotiin ilman pelkoa välittömästä tulojen laskusta, saati työpaikan menettämisestä, eikä hänen tarvitse ottaa turhia riskejä – ja se hillitsee epidemian leviämistä. Terveyspalveluja käyttävät potilaat eivät joudu Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä vararikkoon palvelujen käytön seurauksena – toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa monet pelkäävät terveydenhuollon kustannusten romahduttavan taloutensa. Italiassa taas järjestelmä vielä toipuu viimekertaisen talouskriisin jäljiltä.
Aiemmin tehdyt tutkimukset osoittavat, että yllättävän sairaalahoidon tai syöpien kaltaiset terveyssokit vaikuttavat ansiotuloihin ja työllisyyteen eniten juuri alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Tämän voi olettaa pätevän myös koronavirusepidemian kaltaiseen terveyssokkiin: alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien on keskimääräistä vaikeampaa muokata työtehtäviään oman tilanteensa tai yhteiskunnan rajoitusten mukaan, jos he tai heidän perheenjäsenensä sairastuvat tai altistuvat virukselle. Työnantajakaan ei ehkä jousta yhtä paljon kuin ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien ammateissa.
Koronavirusepidemia on tehnyt hyvin näkyväksi, että olemme työmarkkinoilla erilaisessa asemassa sen suhteen, olemmeko esimerkiksi palkkatyössä vai pienyrittäjiä.
Epidemian vaikutukset kohdentuvat epäreilusti, sillä kaikki eivät pysty siirtymään kotikonttorille viikoiksi tai kuukausiksi. Epidemia ja siihen liittyvät toimenpiteet vaikuttavat luultavasti erityisesti sellaisiin pienituloisiin elinkeinonharjoittajiin, jotka eivät ole kyenneet kerryttämään yllättävien sokkien vaikutusta pehmentäviä säästöjä. Monen yrittäjän tulot jäävät tavallisestikin mataliksi.
Epidemian leviämisen torjumiseksi tehdyt välttämättömät toimenpiteet voivat lisätä eriarvoisuutta myös lasten välillä. Koulujen sulkeminen tarkoittaa, että joissain vähävaraisissa perheissä lapsen ainoa lämmin ateria jää saamatta. Kaikissa perheissä lapsi ei saa tarvittavaa tukea koulutehtävien suorittamiseen, eikä lapsella ole pahimmassa tapauksessa kotioloissa rauhallista tai edes turvallista paikkaa tehdä koulutyötä.
Kestäviä ratkaisuja pandemian hillitsemiseen voidaan löytää vain, kun huolehditaan myös taloudellisen tasa-arvon toteutumisesta ja köyhyyden vähentämisestä – sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti.
Hyvinvointivaltion tehokkuus auttanee epidemiasta selviytymisessä. Samalla koronavirus on kuitenkin hyvinvointivaltion lakmuskoe: miten hyvinvointivaltio pystyy yllättävässä tilanteessa sopeutumaan ja vastaamaan uuteen tilanteeseen ja sen esiin nostamiin ongelmiin.
Eriarvoisuuden vähentäminen nyt ja tulevaisuudessa on tehokkaimpia keinoja, joilla yhteiskunnan resilienssiä ja uudistuskykyä pystytään vahvistamaan.
Maria Vaalavuo
Kirjoittaja on tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.
