Pandemiaksi yltynyt koronavirus on herättänyt keskustelua myös Suomen maatalouden ja koko ruoantuotannon kyvystä sietää kriisitilanteita. Samalla koko ala saa myös vihdoin tarvitsemaansa arvostusta. Jotta olemme entistä valmiimpia mahdollisiin seuraaviin kriiseihin, on hyvä miettiä, mitä voimme parantaa.
Suomalaisen ruokajärjestelmän kriisinsietokykyä kannattaisi kehittää hajauttamalla riskejä ja lisäämällä monimuotoisuutta niin luonnon, talouden kuin koko ruoka-alankin osalta.
Alkutuotannossa monimuotoisuus tarkoittaa kasvilajien vaihtelua, ja huoltovarmuus näkyy esimerkiksi siinä, että pystymme lisäämään luontaista typensidontaa ja olemme riippumattomampia pääosin ulkomailta tuotavista lannoitteista ja torjunta-aineista. Samalla syntyy säästöjä euroissa.
Myönteinen vaikutus on myös tehokkaalla ravinteiden kierrättämisellä ja maaperän kasvukunnosta huolehtimisella. Hyväkuntoiset multavat pellot sietävät paremmin sään äärioloja, joita tulee ilmastonmuutoksen seurauksena eteen väistämättä.
Ruokaketjusta saa toimeentulonsa valtava määrä suomalaisia. Kun kuluttajina ostamme kaupasta elintarvikkeen, tuote on kulkenut monen välikäden kautta ja työllistänyt lukuisia ihmisiä.
Taloudellisessa mielessä monimuotoisuuden lisääminen tarkoittaa, että koko ruokaketjussa olisi enemmän erityyppisiä ja erikokoisia toimijoita. Mitä useammassa osoitteessa mietitään tulevaisuuden menestystuotteita ja -konsepteja, sitä varmemmin niitä myös syntyy.
Monipuolisen yrityskentän kautta tuottajille ja valmistajille avautuu enemmän vaihtoehtoja, joille tarjota tuotteitaan, eikä liiketoiminnan tarvitse olla yhden asiakkuuden varassa. Lisäksi monipuolinen ja verkottunut yritysrakenne hajauttaa riskejä ja suojaa niin yksittäisiä yrityksiä kuin koko toimialaa kriisioloissa.
Koronakriisin isku julkiseen talouteen tulee olemaan massiivinen. Sen vuoksi tuista riippuvaisen maatalouden tulisi pyrkiä kasvattamaan taloudellista omavaraisuuttaan. Omilla jaloillaan seisova maatalous on lähtökohtaisesti sitkeämpi myös poikkeuksellisissa oloissa. Tämä taas luo turvaa läpi koko ruokaketjun.
On ymmärrettävää, että nyt monella toimijalla kaikki energia menee kriisitilanteesta selviytymiseen. Samaan aikaan on kuitenkin syytä yrittää katsoa jo myös tulevaisuuteen. Meillä kaikilla on mahdollisuus yhdessä ottaa kantaa siihen, miten suomalainen ruokayhteiskunta tulee tästä kriisistä ulos entistä vahvempana ja sitkeämpänä.
Yksi keskeinen sanomamme koskee kotimaisen ruoan arvostusta ja arvoa: halu maksaa enemmän ja heittää roskiin vähemmän. Viljelijä tarvitsee reilun tulonmuodostuksen ja kannustuksen kehittää toimintaansa muutenkin kuin laajentamalla volyymia.
Elinkelpoinen maapallo vaatii globaalisti maatalouteen suuria muutoksia, ja siinä me voimme näyttää tietä vaalimalla lähiluonnon tilaa samalla, kun tuotamme korkealaatuista ruokaa.
Henri Alén
Jari Hanska
Saara Kankaanrinta
Jarkko Lehtopelto
Suomalaisen ruoan laatukirjan kirjoittajat
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
