”Älä murehdi. Anna hevosen murehtia, sillä on isompi pää.”
Vanha sanonta sisältää ilmeisesti aidon viisauden, sillä yli kolmannes hevosenomistajista kokee surun hetkellä saadun turpaterapian paremmaksi lohduttajaksi kuin oman puolisonsa.
Agria Eläinvakuutus julkaisi hiljattain kyselytutkimuksen, jossa tuhannen vastaajan haastatteluin selvitettiin lemmikinomistajien tunnesiteitä nelijalkaisiin perheenjäseniinsä. Lemmikkejähän on nykyisin jo useammassa kuin joka kolmannessa kotitaloudessa. Suosituin lemmikki on koira. Niiden määräksi Tilastokeskus vuonna 2016 laski 800 000. Kissoja lemmikkeinä oli noin 600 000, ja poni tai ratsuhevonen oli noin joka sadannessa kotitaloudessa.
Tutkimuksen ennalta arvattavin tulos kertoi, että lemmikistä on seuraa. Näin kokivat erityisesti koiranomistajat, joista yhdeksän kymmenestä tunsi olonsa koiransa seurassa vähemmän yksinäiseksi.
Parhaimmillaan lemmikin seura on silloin, kun halutaan rentoutua ja ladata akkuja. Tuhannesta vastaajasta 29 prosenttia teki sen mieluiten lemmikkinsä seurassa. Mieluummin kuin puolison, saati sitten perheen tai ystävien kanssa.
Lemmikin merkitys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä tummemmissa vesissä emännän tai isännän mieli ui. Kaikista haastatelluista vajaa kolmannes oli sitä mieltä, että surun hetkellä oma lemmikki on paras lohduttaja, enemmistön rankatessa ykköseksi kuitenkin puolisonsa.
Tässä kohtaa hevosihmiset erottuivat koira- ja kissaihmisistä: heistä isompi osa koki hevosen läsnäolon lohduttavammaksi kuin oman puolisonsa.
Surujen äityessä kriisiksi lemmikillä on merkittävä rooli sielunhoitajana. Kaikista lemmikinomistajista yli puolet koki eläimen auttaneen kriisitilanteessa pahimman ylitse, ja hevosenomistajista peräti 61 prosenttia. Tässä tosin naiset ja miehet asettuivat kovin eri asteikolle: mies ei kriisissään tahdo avautua näemmä edes hevoselle.
Eläinten taidoista sielunhoitajina on runsaasti tutkimustietoa ja kokemusta. On eläinavusteista terapiaa ja eläinavusteista sosiaalitointa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä on jo vuodesta 1997 lähtien toiminut Lohjalla psykiatrinen ratsastusterapiayksikkö, jossa hevosten avulla on hoidettu vakavaa masennusta ja ahdistusta. Vaikka ihminen olisi kuinka rikki, eläin hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, omana itsenään, eikä syrji tai tuomitse. Samaa ei välttämättä voi sanoa puolisosta tai ystävistä.
Kirjoittaja on HS:n hallintopäällikkö.
