Ovatko nämä viikot suuri käänne vai lyhyt kuherruskuukausi? Mitä sitten tapahtuu? - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Ovatko nämä viikot suuri käänne vai lyhyt kuherruskuukausi? Mitä sitten tapahtuu?

Vaikeimmat hetket koittavat, kun laskua maksetaan. Muistavatko tukea saaneet yritykset ja työntekijät enää vuoden päästä, mitä tuki merkitsi?

Julkaistu: 14.4. 2:00, Päivitetty 14.4. 7:13

Suomella on musta vyö talouskriiseistä, sanottiin 1990-luvun laman jälkeen. Tein aikoinaan väitöskirjani tuosta mustasta vyöstä: tutkin, miten talouspolitiikan 70 tärkeintä päättäjää toimivat lamassa. Onko mustasta vyöstä jotakin hyötyä nyt?

1990-luvun lama osui suureen käänteeseen, jossa koko maailma muutti suuntaansa. Toisen maailmansodan jälkeen valtiot ohjasivat markkinoita, mutta 1970-luvulla ne ajautuivat ongelmiin: talous oli tehotonta ja korruptoitunutta. Öljykriisi toi ongelmat esiin, ja lääkkeeksi keksittiin uusi reilu tapa hoitaa asioita: markkinat, joita alettiin vapauttaa.

Vapauttamisen hintana tulivat pankkikriisit. Niitä oli maailmassa kolmisenkymmentä, ja peruskulku oli sama kuin Suomessa: pääomamarkkinoiden vapauttaminen pumppasi maahan edullista ulkomaista lainaa ja synnytti kuplan, joka puhkesi. Suomessa lamaa syvensi vielä Neuvostoliiton ja idänkaupan romahdus.

Lääkkeet haettiin maailmalta. Suomalaiset päättäjät tarttuivat muodissa olleisiin taloustieteilijä Joseph Schumpeterin ajatuksiin luovasta tuhosta: markkinat ja kilpailu tuhoavat tehottomia yrityksiä ja suosivat tehokkaita. Monet päättäjät hokivat, että lama toi terveyttä talouteen, koska se puhdisti Suomen tehottomista yrityksistä. Jopa työttömyys oli monista vain hyvä opetus ja merkki talouden uudistumisesta.

Ulkomaisten lainojen ottaminen ja devalvaatiosta seuranneet konkurssit tulkittiin yrittäjien omaksi mokaksi. Päättäjien mielissä lama ei johtunut niinkään rahamarkkinoiden ylikuumenemisesta vaan suomalaisten moraalin pettämisestä, lankeamisesta kulutusjuhlaan ja vastuuttomaan lainanottoon.

Tämä kaikki näkyi laman hoidossa. Vientiteollisuus tokeni devalvaation turvin nopeasti, teollisuustyön tuottavuus kasvoi ja suuret pankit pelastettiin. Mutta monet myös kärsivät. Monet konkurssin tehneet yrittäjät tai työttömäksi joutuneet saivat selvitä ilman myötätuntoa.

Nyt lamasta puhutaan aivan eri tavoin: kaikki toivovat elvytystä. 1990-luvulla vain yksi päättäjistä – ikääntynyt taloustieteen professori – muistutti, että työttömyys ja konkurssit eivät ole ihmisten oma vika ja tulevat kalliiksi yhteiskunnalle ja siksi myös elvyttämisessä on järkeä.

Taudista voi myös tulla sarana, joka kääntää politiikan uuteen asentoon maailmalla. Myös markkinoilla on varjopuolensa: eriarvoisuus ja finanssikriisit keräävät kritiikkiä.

Tulevaisuus on sumussa, mutta ensimmäisen kerran sitten 1970-luvun valtiossa nähdään jotakin hyvää. Yhdysvalloissa esillä ovat yritysten ja työttömien tuet, vuokralaisten suojaaminen sekä yritysten omistajien voittojen ja johdon bonusten rajoittaminen. On mahdollista, että syntyy uusi politiikan aalto: 1930-luvun New Dealin tapainen Green Deal, jossa valtioiden investoinnit vauhdittavat toipumista.

Kaikki pelkäävät suurta lamaa, jossa kansakunnat käpertyvät sisäänpäin. Populismi nousi maailmalla vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen: suuri lama olisi räjähtävää polttoainetta entistä kiihkeämmille ääriliikkeille.

Poliittiset seuraukset riippuvat paljon koronaviruksen sitkeydestä. Itse tapitan etenkin Yhdysvaltoja: äityykö virus siellä niin pahaksi, että se pudottaa Donald Trumpin? Kuulostaa ehkä hassulta, mutta yksi mies, Joe Biden, saattaisi kääntää maailman poliittisen yhteistyön polulle.

Politiikassa juuri nyt on tärkeintä pelastaa yrityksiä. Suomessakin elinkeinoelämän raskas sarja marssi heti hallituksen puheille ja vaati valtiota apuun. Mutta apu pitäisi saada nopeasti myös pienille yrityksille, ja toivottavasti se päätyy sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Mutta pidemmälle katsoen nämä viikot voivat jäädä poliittiseen historiaan myös ruusuisena mutta hyvin nopeasti haihtuneena kuherruskuukautena. Vaikeimmat hetket koittavat, kun laskua maksetaan.

Miten käy tällä kertaa? Leikataanko sosiaalitukia ja palveluita 1990-luvun tyyliin, vai nostetaanko veroja? Muistavatko tukea saaneet yritykset ja työntekijät enää vuoden päästä, mitä tuki merkitsi? Ovatko hyvätuloiset valmiita maksamaan enemmän veroja niin kuin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä? Entä pääomatulojen saajat? Ja miten käy vaikkapa verovälttelyn: loppuuko se?

Vasta näihin kysymyksiin vastatessa nähdään, olemmeko oikeasti siinä samassa veneessä, josta nyt ihan kaikki puhuvat niin lämpimästi. Melkein sitä toivoisi, että kerrankin toimisimme niin kuin avioliittoneuvojat ehdottavat ja jaksaisimme vain pitää sitkeästi kipinää yllä pienillä teoilla arjen koittaessa.

Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat