Kun eri maiden selviämistä koronaviruskriisistä aikanaan – ehkä jo ensi vuonna – arvioidaan, Suomi tietenkin toivoo sijoittuvansa vertailussa hyvin.
Yksi peruste toiveelle on, että Suomessa on pitkä historia poikkeuksellisiin oloihin varautumisessa. Esimerkiksi maanpuolustuskurssit ovat 1960-luvun alusta lähtien kouluttaneet poliitikkoja, virkamiehiä, sotilaita, yritysjohtajia, järjestöjohtajia, toimittajia ja muita yhteiskunnallisia toimijoita pohtimaan, miten kriiseissä pitäisi toimia.
Maaliskuun alussa käynnistyneen kurssin järjestysnumero oli jo 233. Runsaan viikon jälkeen julkisuuteen kerrottiin kurssin keskeyttämisestä koronavirustilanteen takia.
Miten yllätyksiin sitten voi varautua etukäteen? Hyvä tapa on käydä läpi mieleen tulevia vaihtoehtoja eri alojen ammattilaisten kanssa. Kun katsoo kohdetta monesta suunnasta, katvealueita jää vähemmän.
Tälläkin kertaa kriisissä ongelmia kertyy juuri harmaalle alueelle erillisten toimijoiden välille. Helsinki-Vantaan lentokenttä on siitä hyvä esimerkki.
Varautumista helpottaa, jos pystyy kuvittelemaan myös epätodennäköiseltä tuntuvia vaihtoehtoja.
Vaikka olisi kolmenkymmenen vuoden ajan pitänyt globalisaatiota vääjäämättömänä luonnonvoimana, olisi hyvä miettiä myös tilannetta, jossa periaatteessa ystävällismieliset maat sulkevat toisiltaan rajat ja viittaavat kintaalla hyville tavoille juuri silloin, kun pitäisi hankkia hengityssuojaimia.
Kriisissä on edessä vielä monta vaihetta, mutta jo nyt kilpaillaan ennustuksilla siitä, millaiseksi tulevaisuus muuttuu.
Mukana ovat ainakin ne, jotka muistuttavat, että vaikeita aikoja on ollut ennenkin, ja ne, joiden mukaan maailma ei enää palaa ennalleen.
Keskitien kulkija voi sanoa, että muutoksen suunta oli jo aiemmin näkyvissä mutta nyt vauhti kasvaa.
Tulevaisuus ei kuitenkaan putoa jostain ulkoavaruudesta, vaan moni asia täytyy kuvitella ennen kuin haluttuun suuntaan voi kulkea. Luonto määrää paljon asioita, mutta yhteiskunta on ihmisten tekojen tulosta.
Suomalaisten kanssa yhteistyötä tekevä brittitutkija Geoff Mulgan huomauttaa tuoreessa raportissaan, että jostain syystä katastrofeja on helppo kuvitella, mutta mielikuvan kehittäminen tiestä kohti parempaa yhteiskuntaa on jo paljon vaikeampaa.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies.
