Koronavirusseuranta ei saa murtaa tietosuojaa - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Vieraskynä

Koronavirusseuranta ei saa murtaa tietosuojaa

Sovelluksia kehitettäessä on varmistuttava myös siitä, ettei tekninen valvonta vaaranna ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Julkaistu: 18.4. 2:00, Päivitetty 18.4. 10:50

Nyt koronaviruspandemian aikana teknologian tuomat hyödyt korostuvat. Eristystoimien vuoksi suuri osa suomalaisistakin työskentelee, opiskelee ja pitää toisiinsa yhteyttä pääasiassa tietoverkkojen välityksellä.

Myös pandemian leviämisen seurantaan ja ehkäisyyn haetaan uusia teknisiä ratkaisuja. Tavoitellun hyödyn vuoksi monet ovat valmiit hyväksymään, että meistä kerätään tietoja erilaisten sovellusten avulla.

Jo vuonna 2011 Cambridgen yliopistossa kehitettiin Fluphone-sovellus, jonka avulla käyttäjät ja viranomaiset saivat tietoa lähietäisyydellä olevista potilaista. Sovellus jäi paikalliseksi kokeiluksi, mutta idea jäi itämään: nykyisen epidemian aikana muun muassa Kiinassa, Etelä-Koreassa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa on kehitetty sovelluksia, jotka mahdollistavat liittymän käyttäjän liikkeiden rekisteröimisen ja vertaamisen koronavirukseen sairastuneiden liikkeisiin.

Nyt myös Suomessa kehitetään älypuhelinsovellusta, jonka avulla voitaisiin jäljittää koronaviruksen tartuntaketjuja. Vapaaehtoisesti ladattava sovellus ei keräisi henkilötietoja, vaan tallentaisi bluetooth-signaalin perusteella anonyymisti tiedon sovelluskäyttäjän kohtaamisista.

Kiina, Etelä-Korea ja Singapore on nostettu malliesimerkeiksi siitä, kuinka tekninen valvonta auttaa epidemian torjunnassa. Näissä maissa käsitykset demokratiasta, ihmisoikeuksista ja yksityisyydensuojasta eroavat kuitenkin suuresti omistamme.

Kiinassa kansalaisilta kerättyjen tietojen perusteista tai yksityisyydensuojasta ei voida käydä vapaata julkista keskustelua. Etelä-Koreassa tietojen keräämisen seurauksena huhut tartunnan saaneista ovat lähteneet leviämään sosiaalisessa mediassa. Singaporessa seurannan on tehnyt vaikeaksi, että vain osa väestöstä on ladannut siihen käytettävän sovelluksen. Terveysviranomaiset pitävät sovellusta myös monin tavoin epätarkkana.

Britanniassa julkinen terveydenhuolto on kehittänyt samankaltaista sovellusta yhteistyössä yritysten kanssa. On paljastunut, että yritysten haltuun on päätynyt yksityiskohtaista tietoa kansalaisista ja heidän käyttäytymisestään. Yksityisyydensuoja on siis jo pettänyt.

Demokraattisten hyvinvointivaltioiden kasvatit luottavat yleensä siihen, että kansalaisista kerättyjä tietoja käytetään palveluihin, joista on hyötyä koko yhteiskunnalle. Myös luottamus koronavirustartuntoja kartoittaviin sovelluksiin tuntuu olevan suurta, vaikka varmuutta yksityisyydensuojasta ei ole.

Ennen datankeräyssovellusten lanseerausta olisi syytä tietää, mitä tietoa kerätään ja mitä kerätyillä tiedoilla tehdään: kuinka kauan ja missä muodossa tietoa säilytetään ja kenellä on pääsy siihen. On myös kehitettävä henkilökohtaisten tietojen luovutukseen liittyviä käytäntöjä. Kansalaisilla on oltava mahdollisuus hallita omia henkilötietojaan, niiden käyttöä ja antamiaan suostumuksia helposti ja kootusti.

Kehitystyötä ei saa tehdä teknologiavetoisesti. Myös kaikkein haavoittuvimmat ryhmät – kuten iäkkäät, vähemmistöt ja eri tavoin toimintarajoitteiset – on otettava huomioon. Vaikka datan anonymisoinnin aukoton toteuttaminen on vaikeaa, sen pitäisi olla ehdoton lähtökohta.

Dataistuneessa mediaympäristössä kaupalliseen tiedonkeruuseen on totuttu. Hyväksymme tietojen keräämisen vastikkeena sovellusten käytöstä. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että eri lähteistä koostetuista tiedoista muodostuu ihmiselle niin sanottu datavarjo, jolla voi olla kauaskantoisia ja arvaamattomiakin vaikutuksia.

Ihmisten profilointi on jo arkipäivää. Sillä ennustetaan niin kansalaisten ostokäyttäytymistä kuin alttiutta sairastua erilaisiin tauteihin. Eri lähteistä kootuista tiedoista voi syntyä myös virheellinen kuva, ja virheiden korjaaminen on vaikeaa.

Järjestelmiä pitäisi myös kehittää niin, etteivät ne ole riippuvaisia kulloisistakin vallanpitäjistä. On huolehdittava esimerkiksi, ettei yksityisiä terveystietoja voida missään oloissa luovuttaa muihin – kaupallisiin tai poliittisiin – tarkoituksiin.

Kriisin keskellä on pidettävä erityisen tiukasti kiinni siitä, etteivät väliaikaisiksi tarkoitetut valvontajärjestelmät vaaranna yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia ja demokraattista päätöksentekoa.

Kaarina Nikunen ja Annamari Vänskä

Nikunen on mediatutkimuksen professori Tampereen yliopistossa. Vänskä on muodintutkimuksen professori Aalto-yliopistossa. He ovat mukana Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa -tutkimushankkeessa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/. Oikaisu 18.4.2020 kello 10.48: Toisin kuin kirjoituksessa alun perin sanottiin, sovellus ei seuraa tai ilmoita puhelimen sijaintitietoja, vaan tallentaa bluetooth-signaalin perusteella anonyymisti tiedon kohtaamisesta.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?