Koronaviruskriisillä on monet kasvot ja pitkät jäljet - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Koronaviruskriisillä on monet kasvot ja pitkät jäljet

Tärkeimmät moraaliset valinnat liittyvät tälläkin kertaa siihen, miten suhtaudumme ihmisen elämään ja sen ainutkertaisuuteen.

Julkaistu: 26.4. 2:00, Päivitetty 26.4. 6:44

”Katso, tuolla on huutokauppa­keisarilehti”, pian viisivuotias poikani huudahtaa takapenkiltä, kadunvarren R-kioskin näyteikkunaa osoittaen.

Poika huomasi iltapäivälehden lööpistä hänellekin tutun hahmon, tosi-tv-tähtenä ja lupsakkana kauppamiehenä mainetta niittäneen yrittäjän, Aki Palsanmäen.

Huutokauppakeisari päätyi tällä kertaa lööppiin saatuaan Business Finlandilta 100 000 euroa koronaviruskriisin aiheuttamaan talousahdinkoon varattua kehitysrahaa.

Muutama päivä myöhemmin Aki ja Heli Palsanmäki päättivät palauttaa yrityksensä saaman tuen. Syynä olivat pariskunnan saamat uhkausviestit. Moni purki heihinkin kiukkuaan, koska hätäavuksi mielletyt koronaeurot näyttivätkin valuvan vääriin osoitteisiin: konsulteille, blogisteille ja julkkiksille.

Nyt jaetut yritystuet ovat herättäneet laajaa moraalista närkästystä. Onkin ilmeistä, että hallituksen valitsemat keinot ja periaatteet eivät kohtaa kaikkein kipeimmin kassakriisin koettelemia yrityksiä.

Hutejakin on rahanjaossa tullut. Rahahanojen avauduttua ripeäliikkeisimmät ovat rientäneet apajille, vaikkei akuuttia hätää olisikaan. Aiempi kokemus hakurumbasta on eittämättä ollut eduksi.

Tuensaajien lista ei tunnukaan kohtaavan mielikuvaa tyhjän päälle jääneestä rehdistä puurtajasta, ja juuri siihen yrityskentän saama poikkeuksellisen yksimielinen myötätuntoaalto on pohjautunut.

Koronaviruskriisi testaa meillä Suomessakin yhteiskunnan – ja kansalaisten – arvoja ja asenteita. Myös moraalikäsityksiämme koetellaan monin tavoin.

Sen punninta, ketkä yrittäjistä ovat oikeutettuja hakemaan yhteiskunnan erityistukea, on yksi tämän testin ilmentymä. Mielikuvatasolla harkintaamme vaikuttaa myös käsitys siitä, mikä on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä.

Tuon listan kärjessä eivät ole konsultit ja julkkikset.

Vaan asiaa voi lähestyä toisestakin vinkkelistä. Missä määrin Business Finlandin tukipotti onkin päätynyt kohteisiin, jotka ovat edustava otos tämän päivän Suomesta?

Havahdummeko koronaviruskriisin myötä siihen, että meistäkin on tullut maa, jonka keskiöön ovat luiskahtaneet julkisuuden tavoittelu, näennäistekeminen ja kaikenlaiset sirkushuvit? Yhtäkkiä julkkikset tuntuvat turhilta ja vanha arkemme arvottomalta. Ja sirkushuvitkin ovat tauonneet moneksi kuukaudeksi.

Haluttaisi uskoa, että korona-arjesta jää arvoihimme ja asenteisiimme myös pysyviä jälkiä. Ehkä jopa erotamme paremmin olennaisen epäolennaisesta.

Yhteiskunnan vakava häiriötila paljastaa totta kai jotain myös yritysten ja niiden johdon toimintaa ohjaavista arvoista. Maskiyrittäjä Onni Sarmaste edustaa härskiydessään yhtä ääripäätä, eikä tyylipisteitä heru yritystukea omalle konsulttifirmalleen hamunneelle Postin toimitusjohtajallekaan.

Oma jälkipyykkinsä on edessä siitä, kuinka moni koronaviruskuolema hoivakodeissa on yhteyksissä laiminlyönteihin ja puutteisiin.

Julkisessa hallinnossa viime viikot ovat paljastaneet puutteita niin kriisinsietokyvyssä, komentoketjujen toimivuudessa kuin tahdossa ja taidoissa tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa.

Poikkeusoloissakin on rajoja, joita ei kannata ylittää. Kansalaisten oikeustajun vastaiset toimet johtavat herkästi moraalikatoon, joka syö yhteiskunnan vankkaa perustaa. Siksi tarkkuus toimenpiteiden perustuslainmukaisuuden suhteenkin on ollut välttämätöntä.

Vuokranantajien vastaantulo liiketilojen maksuissa on viisasta, koska vaihtoehdot ovat paljon huonompia. Jokainen yksipuolinen vuokranmaksusta kieltäytyminen on edelleen äärimmäinen toimenpide, jolla voi olla pitkiä varjoja.

Tärkeimmät moraaliset valinnat liittyvät tälläkin kertaa siihen, miten suhtaudumme ihmisen elämään ja sen ainutkertaisuuteen.

Suomen koronastrategia on perustunut siihen, että jokainen elämä on arvokas. Kun viruksen leviämiseen suhtaudutaan kyllin vakavasti, terveydenhuollon etulinjassa joudutaan tekemään vähemmän kovia päätöksiä siitä, kenet hoidetaan.

Tulevina vuosina näemme, mikä tämän valinnan hinta on. Olemmeko pelastaneet henkiä mutta uhranneet kokonaisen sukupolven?

Kriisillä on monet kasvot.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat