Kestämmekö koronakriisin? Nyt Suomen pitäisi olla valistuneesti itsekäs - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Kestämmekö koronakriisin? Nyt Suomen pitäisi olla valistuneesti itsekäs

Nyt on syytä helpottaa Etelä-Euroopan taloudellista ahdinkoa. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä vaan valistuneesta itsekkyydestä.

Julkaistu: 5.5. 2:00, Päivitetty 5.5. 6:22

Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Yhteiskunta­tieteiden muoti­sanoja on resilienssi, joka Kieli­toimiston sana­kirjan mukaan on kyky pysyä toiminta­kykyisenä vaikeissa muutos­tilanteissa ja palautua niistä.

Yksilötason metafora on kanveesiin lyöty nyrkkeilijä, joka pomppaa ylös ja jatkaa ottelua. Hänessä on resilienssiä. Entä korona­virus­kriisistä ja talouden romahduksesta kärsivä Suomi: onko yhteis­kuntamme resilientti, nousemmeko takaisin?

Ankeina aikoina on hyvä muistaa, että meillä on syitä uskoa yhteis­kuntamme resilienssiin, kriisinsietokykyyn. Martti Lutherin opeista kumpuava arvopohjamme korostaa yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa sekä ehdoton

ta kuuliaisuutta maalliselle esivallalle. Nämä arvot ovat hyödyksi kriisioloissa.

Suomi on vahvojen instituutioiden maa. Ne syntyivät Ruotsin vallan aikana, kehittyivät Venäjän suoman autonomian oloissa ja vakiintuivat itsenäisyyden Suomessa. Meillä on hyvin toimiva yövartijavaltio ja kansalaisille laajasti turvaa tuottava hyvinvointivaltio. Kuten emeritus­professori Olavi Riihinen totesi 90-vuotishaastattelussaan (HS 9.4.): Yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot ovat ikään kuin ne peräsin ja köli, jotka eliminoivat liian äkilliset vahingolliset heilahdukset.

Suomi on hyvän koulutuksen ja sivistyksen maa, minkä ansiosta kansalaiset ovat pääosin arvostelukykyisiä. Lisäksi luotamme toisiin ihmisiin ja instituutioihin sekä aika lailla poliitikkoihin. Luottamus on yhteiskuntaa koossa pitävää liimaa.

Suomi on konsensushakuinen maa, mikä osaltaan vähentää vastakkainasetteluja ja polarisaatiota. Fundamentalistinen ehdottomuus ei ole meillä tavanomaista – suhtautuminen asioihin on useimmiten käytännönläheistä ja pragmaattista.

On meillä heikkoutemmekin. Yksi heikkous on kapea elinkeinorakenne ja viennin vahva riippuvuus hei­lahtelevista maailmanmarkkinoista. Panostamme sellunkeittoon ja ostoskeskuksiin, mutta tietotekniikassa olemme Ruotsista jäljessä. Työmarkkinoiden kyky huolehtia kilpailu­kyvystä voisi olla parempi, etenkin kun Suomella ei ole omaehtoista rahapolitiikkaa tai omaa valuuttaa.

Mikään maa ei ole yksin takuu­varmasti resilientti. Nyt tulisi kantaa huolta kehittyvien talouksien tartuntatilanteesta, muuten vaarana on aina viruksen paluu. On syytä helpottaa Etelä-Euroopan taloudellista ahdinkoa, sillä akuutti velka­kriisi Italiassa johtaisi suuriin ongelmiin koko Euroopassa ja Suomessa. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä vaan valistuneesta itsekkyydestä, kuten hallituksemme toivon mukaan ymmärtää. Ja saattaahan Suomikin joskus kaivata solidaarisuutta.

Suomen valtio velkaantuu lähivuosina rajusti. Vastaavaa tapahtuu kaikkialla. Voi ihmetellä, mistä ne rahat nyt tulevat, kun niukkuutta on vuosikausia saarnattu. Yksi vastaus on, että valtion on käytettävä rahaa, kun yritykset leikkaavat investointejaan ja kotitaloudet kulutustaan. Velkaantuminen on sallittava, sillä muuten talous pysähtyy konkurssi- ja työttömyyskierteeseen. Toinen vastaus on, että keskuspankit rahoittavat valtioita ostamalla auliisti valtionlainoja.

Suhtautuminen valtion velanottoon on muuttunut. Syy on yksinkertainen: valtion lainakorot ovat erittäin matalia. Suomen valtion lainakorot ovat jopa miinusmerkkisiä johtuen siitä, että velkamme taso on toistaiseksi kansainvälisesti kohtuullinen. Velka ei ole rasitus, jos sille maksettava korko on talouden kasvuvauhtia alempi. Näin tulee olemaan pitkään johtuen rahoitusmarkkinoiden tilasta ja keskuspankkien toiminnasta. Finanssipolitiikassa ei ole lähivuosina sitovaa velka­rajoitetta. Silti velkakierre on ajan myötä taitettava.

Yhteiskunnan resilienssi edellyttää ennen kaikkea poliittista päätöksentekokykyä. Suomessa se on viime vuosina takkuillut. Tiukan paikan tullen Suomen poliittinen järjestelmä on silti päätöskykyinen, kuten viime kuukausina olemme voineet todeta.

Uskoakseni Suomi on maa, jolla on loistava menneisyys ja upea tule­vaisuus – vain nykyisyys on kurjaa.

Menneisyytemme on kiistatta ollut loistava taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti. Nykyisyys on henkisesti ahdistava ja talouden näkymien osalta pelottava. Voiko tule­vaisuus silti olla upea? Kyllä voi, mutta vasta tuskallisen sopeutuksen jälkeen. Eri etuja ja vaatimuksia joudutaan arvioimaan uudelleen.

Optimismiin antaa kuitenkin perusteita se, että suomalainen yhteis­kunta on luonteeltaan resilientti.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat