Lenkkimetsän keskeltä löytyi muinaishauta ja siitä alkoi aikamatka - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Lenkkimetsän keskeltä löytyi muinaishauta ja siitä alkoi aikamatka

Muuttuvatko meidän aikamme lähistöt tulevaisuuden kaukomaiksi, kiinnostavatko leposijamme 3 000 vuoden kuluttua ketään?

Julkaistu: 14.5. 2:00, Päivitetty 14.5. 17:06

Kun korona-aikaa oli kulunut pari viikkoa, löysin vaimoni kanssa tien muinaiselle haudalle.

Hauta sijaitsee muutaman kilometrin päässä kotoamme, mutta vielä pari kuukautta sitten en tiennyt sen olemassaolosta mitään. Sitten luin Risto Isomäen kirjan Viiden meren kansa.

Kirja kertoo Suomena tunnetun alueen ensimmäisistä asukkaista. Se etenee sarjana kuvitelmia muinaisesta elämästä ja rakentaa mahdollisia totuuksiaan luku kerrallaan.

Kirjan luettuani selvitin, olisiko kotiseudullani muinaisia paikkoja, joissa vierailla – muistoja, joita tutkia. Kysyin Googlelta, keneltäpä muultakaan, ja olihan niitä.

Sanoin vaimolleni, että tuolla metsässä makaa vainaja. Haluatko nähdä?

Pyhäisenä aamuna pakkasimme kahvikamppeet reppuun ja menimme metsään. Aurinko lämmitti männyn runkoja, ja lehdettömät koivut hohtivat valkoista valoa niin kuin ne vain keväällä tekevät.

Kävelimme polkua, jota olemme ennenkin kävelleet. Nousimme metsärinnettä, jota olemme ennenkin nousseet. On hyvä pitää itsensä kunnossa, kun virus on valloillaan.

Mäen päällä poikkesimme polulta. Kuljimme harjannetta, jota pitkin en muistanut koskaan kulkeneeni. Maaston korkeimmalla kohdalla kaivoin taskustani kännykän, avasin karttasovelluksen ja Museoviraston Kyppi-sivut.

Paikantimen punainen täplä vei minut silmänräpäyksessä yli ajanlaskumme alun. Seisoin sammalen ja heinän peittämällä kiviröykkiöllä, jonka alle haudattiin vainaja yli 2 500 vuotta sitten.

Tunsin kivet ja sammalpeiton, ja tuulen minä tunsin. Hengitin palleasta asti syvään. Tuntui kuin tukanjuuret työntyisivät päälaesta esiin. ”Tässä se on.”

Paikan nimi on Himlaberget (Taivasmäki, sananmukaisesti myös kamala kallio). Se sijaitsee Porvoon Mustijoella.

Hautaröykkiö on peräisin pronssikaudelta, ja se löytyy kallion korkeimman kohdan luoteiselta reunalta. Museoviraston palvelun mukaan paikalla on tehty tutkimuksia kolmesti: vuosina 1927, 1933 ja 1994. Esine- tai luulöydöistä ei näy mainintaa.

Meiltä kotoa röykkiölle kertyy kävellen edestakaista matkaa runsaat kuusi kilometriä. Kilometreissä matka on lyhyt, vuosituhansissa pitkä.

Kivet eivät kerro, kenet ne ovat peittäneet.

Kun tämä kolumni ilmestyy, on isäni kuolinpäivä. Hänet on haudattu pohjoiseen hiekkamaahan, metsäkankaalle, joka puskee kanervaa ja jäkälää.

Tätä kotona etätyönä kirjoittaessani mietin, muuttuvatko meidän aikamme lähistöt tulevaisuuden kaukomaiksi, kiinnostavatko leposijamme 3 000 vuoden kuluttua ketään.

Kuka meidän röykkiöllämme lopulta seisoo? Minkä metsän keskellä?

Kirjoittaja on HS:n urheilutoimituksen esimies.

Tekstiin lisätty selvennys suomennokselle sanasta Himlaberget (Taivasmäki, kamala kallio).

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?