Rakastan puolisoani, mutta en halua lapsia - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Rakastan puolisoani, mutta en halua lapsia

Mieluummin olen vaikka yksin kuin pidän kulisseja yllä.

Julkaistu: 21.5. 2:00

Helsingin Sanomien juttu parittomasta sukupolvesta (13.5.) herätti tunteen, että lapsettomuuteen ja mahdolliseen parittomuuteen liittyvä tutkimus on yksipuolista. Esimerkiksi minä elän parisuhteessa, mutta meillä ei ole lapsia – enkä ole koskaan niitä halunnut. En ole traumatisoitunut lapsuuteni lamasta. Lamasta huolimatta olin hyvin onnellinen. Olen panostanut aikuisiällä itselleni asettamiin päämääriin.

Nämä edellä mainitsemani asiat ovat vaikuttaneet elämääni siten, että aiemmat kaksi parisuhdettani ovat karahtaneet siihen, että mies olisi halunnut lapsia mutta minä en. Nykyinenkin parisuhteeni saattaa kaatua juuri tähän. Miehellä on siis ollut suurempi lisääntymishinku kuin minulla.

Olen kuitenkin itse kokenut asian niin, että haluaisin mieluummin tasapainoisen parisuhteen, jossa voimme täydentää toisiamme ilman ulkopuolista painetta lasten saannista. Valitettavasti nykyisenkin puolisoni tärkeimmät perustelut lasten haluamiselle ovat, että hänen vanhempansa toivovat lapsenlasta ja hän haluaa merkityksen elämälleen.

Pelkään näiden perusteluiden myötä sitä, että päätyisin lopulta huoltamaan lapsia ja yhtä ”aikuista lasta”: mieheni saisi edelleen harrastaa ja itse päätyisin ”perinteiseen naisen rooliin” raatamaan sekä töissä että kotona siivoten muiden sotkuja.

Olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, ja minulla on sekä ystäviä että harrastuksia, joiden parissa viihdyn. Rakastan puolisoani, mutta toisaalta hänen epämääräiset toiveensa tulevaisuudesta eivät vakuuta minua.

Mieluummin olen vaikka yksin kuin pidän kulisseja yllä. Ehkä perimmiltään kyse on siitä, että haluan pitää kiinni ehdottomasta tasa-arvosta, jossa molemmat jakavat tasan vastuun perheestä ja sen elatuksesta.

Valitettavasti uskon, että mekin ajautuisimme tyypilliseen perinneroolitukseen vanhemmuudessa ja työssäkäynnissä – tai pahimmassa tapauksessa täyteen epätasa-arvoon, jossa hoitaisin elannon ja perheen lähes yksinhuoltajana.

Useilla ystäväperheilläni on se tilanne, että lasten saamisen jälkeen mies on jatkanut harrastuksiaan ja elämäänsä hyvin pitkälti entiseen malliin, mutta naisen elämä on mullistunut, kun työn lisäksi kodin ja lastenhoidon vastuut ovat lisääntyneet. Nämä esimerkit eivät houkuttele sellaista ihmistä, jonka lapsuuden haaveisiin eivät alun alkaenkaan ole kuuluneet punainen tupa, farmariauto ja ydinperhe.

Uskon, että moni y-sukupolven nainen punnitsee tarkkaan sitä, suostuuko perheen perustamisen yhteydessä tekemään enemmän kompromisseja kuin puoliso. Näistä syistä moni ystäväpiirini pariskunnista on päätynyt lopulta eroon.

En syytä yleisesti kaikkia miehiä – en vain ole itse löytänyt tasapainoista parisuhdetta.

Työorientoitunut kolmekymppinen nainen

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Elämä|Janne Aalto, 37, epäilee, ettei edes osaisi elää parisuhteessa – Yhä useampi kolmekymppinen on sinkku, ja selitys saattaa piillä sukupolven uudenlaisissa arvoissa

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat