Inkerissä suomen kirjakieli oli ihanne, kunnes Stalinin vainot hajottivat ihmiset ympäri Neuvostoliittoa - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Inkerissä suomen kirjakieli oli ihanne, kunnes Stalinin vainot hajottivat ihmiset ympäri Neuvostoliittoa

Jos inkerinsuomalaiset olisivat saaneet jäädä Inkeriin, olisiko inkerinsuomen murteille luotu oma kirjakieli?

Julkaistu: 22.5. 2:00

Ville Eloranta käsitteli kirjoituksessaan (HS Merkintöjä 11.5.) amerikansuomalaisten kieltä ja viittasi Pertti Virtarannan tutkimuksiin, jotka kuvaavat kielteisiä asenteita ”sekakieltä” kohtaan. Samalla tavalla on ajateltu myös Venäjällä Pietarin lähialueilla puhutusta inkerinsuomesta.

Inkerinsuomalaisten historia on ollut esillä Kansallismuseon näyttelyssä, joten aihe on yhä ajankohtainen. Historian vaiheet konkretisoituvat myös suomen kielessä, joka oli aikoinaan vahva osa inkerinsuomalaisuutta.

Murteet syntyivät muuttoliikkeen seurauksena. Inkeriin tultiin 1600-luvulla Kannakselta ja Savosta, ja nämä murteet muodostivat inkerinsuomen pohjan.

Amerikansuomalaiset ottivat käyttöönsä englannin sanastoa, ja inkerinsuomalaiset lainasivat venäjästä. Niinpä on puhuttu esimerkiksi rovatista (ven. кровать ’sänky’) ja kalpassista (ven. колбаса ’makkara’). Lainat mukautettiin suomalaiseen suuhun sopiviksi.

Inkerissä suomen kirjakieli, ”puhdas suomi”, on kuitenkin ollut ihanne, olihan se kirkon, koulun ja lukutaidon kieli. Omaa murretta ei arvostettu vaan sitä pidettiin jopa ”sekakielenä”.

Suomenkielisyyden hiipuminen alkoi 1930-luvulla Stalinin vainoista ja kärjistyi toisen maailmansodan aikana ja jälkeen. Karkotukset hajottivat niin ihmiset kuin kielenkin ympäri Neuvostoliittoa.

Myös suomen kielen menettäneestä jälkipolvesta osa haluaa opiskella suomea mutta ei esivanhempiensa murteita vaan suomen yleiskieltä.

Inkerinsuomea on kiinnostava verrata Ruotsin meänkieleen ja Norjan kveeniin, jotka ovat samalla tavoin alkuperältään Suomen ulkopuolella puhuttuja suomen murteita. Meänkielelle ja kveenille on luotu kirjakieli, ja ne ovat saaneet laillisen vähemmistökielen aseman. Jos inkerinsuomalaiset olisivat saaneet jäädä Inkeriin, olisiko inkerinsuomen murteille luotu oma kirjakieli? Vai olisiko suomen kirjakieli pitänyt vahvan asemansa?

2000-luvulle tultaessa Inkerin suomalaismurteet ovat pitkälti hiipuneet. Kieltä on tallennettu nauhoituksina ja julkaistu kirjoina, mutta elävää murretta voi kuulla enää harvoin. Vanhat murteet ovat muisto menneen maailman kyläyhteisöistä, joita ei enää ole.

Kaarina Mononen

filosofian tohtori, Helsingin yliopisto

Helka Riionheimo

suomen kielen professori, Itä-Suomen yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Kolumni|Amerikansuomalaisiin on suhtauduttu pilkallisesti, mutta heidän kielensä voi olla osoitus siitä, miten meidänkin suomellemme saattaa vielä käydä

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat