Ennen kuin kommentoi läheisensä lihomista, on hyvä kysyä itseltään kaksi paljastavaa kysymystä - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Ennen kuin kommentoi läheisensä lihomista, on hyvä kysyä itseltään kaksi paljastavaa kysymystä

Toisen keho on niin intiimi alue, ettei sitä pitäisi kommentoida kevyin perustein.

Julkaistu: 27.5. 2:00, Päivitetty 27.5. 6:39

”Jos läheiseni paino nousee jatkuvasti, sanon kyllä jotain.”

Tuttavani oli vastikään huolissaan, sillä hänen läheisensä oli lihonut. Hän pohti, miten ottaisi havaintonsa puheeksi.

Minun neuvoni? Älä ota.

Painohuoleen törmää kaikkialla somesta sukutapaamisiin. Toisten vaakalukemat ovat monelle yhtä arkinen puheenaihe kuin sää.

Myös kehopositiivisuutta kritisoidaan usein huolikärjellä: eikö saisi sanoa ­ääneen, ettei lihominen ole terveellistä?

Huoli toisten painosta on pulmallinen ilmiö, sillä sen taustalla on karkea yleistys: lihominen on yhtä kuin epäterveelliset elintavat. Todellisuudessa yhtäläisyysmerkkejä ei voi vetää näin suoraan.

Painon nousun taustalla saattaa olla vaikkapa sairastuminen, toipuminen tai ihmissuhdekriisi. Harva syy on sellainen, jonka voisi päätellä suoraan farkkujen tuumakoosta.

Lihavuustutkija Hannele Harjunen on todennut, että kehosta on tullut 2000-luvulla yhä vahvemmin arvojen viestimisen väline. Kun hoikkuus signaloi hyvyyttä ja itsekuria, huoli painosta on keino viestittää, että on valveutunut, hyvinvoinnista huolehtiva kansalainen.

Huolestuminen on kuitenkin kehno keino kohentaa kansanterveyttä. Tämä on varsin helppo todentaa: vaikka hoikkuutta ihannoidaan, painopuhetta on kaikkialla ja noin puolet aikuisista laihduttaa jatkuvasti, suomalaisten keski­paino nousee.

Syömishäiriöliiton tänä vuonna julkaisema vastuullisen painopuheen opas muistuttaa, että ylipainon taustalla on usein rikkinäistä kehosuhdetta, joka ei parane pelkällä puheeksi ottamisella.

Lisäksi arkikielen normaali on eri asia kuin terveyden kannalta normaali. Olemme tutkitusti huonoja arvioimaan tervettä painoa päältä päin, sillä olemme tulkinnoissamme ihanteiden armoilla.

Vaarana on, että huolikommentteja heitellään varomattomasti, ja silloin hinta voi olla kova. Yksikin puolihuolimaton heitto saattaa jättää ikuiset jäljet. Toisen keho on niin intiimi alue, ettei rajaa ole syytä ylittää kevyin perustein.

Vaakalukemien vaihtelut ovat lopulta väistämätön osa elämää. Ei niiden pitäisi nousta sukukokousten puheenaiheiksi.

Ennen kuin kommentoi läheisensä lihomista, on hyvä ainakin kysyä itseltään muutama kysymys: Hyväksynkö oman painoni nousut ja laskut? Suhtautuisinko muidenkin muuttuviin kehoihin sallivammin, jos olisin omaa kehoani kohtaan lempeämpi?

Kirjoittaja on Sport-lehden tuottaja.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?