Vinksahtanut kevät sai ihmiset pidättämään hengitystä toisensa kohdatessaan – nyt tarvitsemme hymyjä enemmän kuin koskaan - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Vinksahtanut kevät sai ihmiset pidättämään hengitystä toisensa kohdatessaan – nyt tarvitsemme hymyjä enemmän kuin koskaan

Teams-palaverissa kuulee hymyn, mutta se ei pitemmän päälle riitä.

Julkaistu: 28.5. 2:00, Päivitetty 28.5. 7:33

Marraskuulta alkanut marras­kuu tuntui loputtomalta ja kevät vinksah­taneelta: ahdistavalta, hämmentävältä ja vieraalta. Se on tuonut mukanaan puutteen: hymy­vajarit. Muiden hymyjä on nähnyt vähemmän kuin koskaan.

Itse vietin kevääni korona­virus­uutisten ytimessä, Helsingin Sanomien koronaryhmän ruorissa. Kahlasin aamusta iltaan maailmalta vyöryviä uutisia ja tutkimuksia, jotka kertoivat ihmisten kärsimyksestä, riittämättömistä teho-osastoista ja ihmiskunnan voimattomuudesta.

Olisiko katastrofi edessä Suomessakin?

Resepti oli selvä: tartuntoja vähennetään, kun vähennetään ihmisten kontakteja. Mutta kun vähennetään kontakteja, vähennetään myös hymyjä.

Kaiken epätietoisuuden keskellä suuri joukko suomalaisia, myös HS, tempaistiin työpaikoilta etätyöelämään. HS:n deskin uutiskuhina vaihtui Teams-palavereiksi omasta kodista.

Työterveyspsykologi Tanja Lappi totesi kesken synkimmän huhtikuun, että vaikka hiukset olisivat pesemättä ja kasvoilta paistaisi väsymys, videopalaverissa kannattaa pitää kamera päällä. Koska juuri nyt tarvitsemme hymyjä ehkä enemmän kuin koskaan.

Kauppareissuilla ihmisten katseet muuttuivat pälyilyksi, ja moni taisi ­pidättää hengitystä lajitoverin ohittaessaan.

Kevään jäljiltä on vakavasti sairastuneita, lieviä tapauksia, säikähdyksellä selvinneitä. Yli kolmesataa ihmistä on kuollut.

Kaupunkien hiljentyneet kadut muistuttivat taloudellisesta ahdingosta, johon pandemia on monet ajanut. Rajoitustoimet ovat jättäneet jälkeensä yksinäisiä vanhuksia, omaisten tuskaa, omassa kodissaan kärsiviä lapsia.

Pirskahtelevat riemunhetket häissä, ristiäisissä, karaokeilloissa ja kissanristiäisissä jäivät tänä keväänä väliin.

Mutta ikuiselta tuntuneen marraskuun jälkeen aurinko paistaa. Se ja toivoa tuovat uutiset ovat houkutelleet ihmiset ulos koloistaan.

Kun kesäillan pehmeässä auringossa vastaantulija hymyilee turvaetäisyyden päästä, maailma tuntuu olevan ainakin hetken raiteillaan.

Hyvästi – ainakin hetkeksi – ikuiselta tuntunut marraskuu!

Kirjoittaja on HS:n kotimaantoimituksen esimies.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?