Suomi on selvinnyt koronaviruskriisistä hyvin, mutta suomalaisista on paljastunut myös erikoinen piirre - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Suomi on selvinnyt koronaviruskriisistä hyvin, mutta suomalaisista on paljastunut myös erikoinen piirre

Luulisi, että jokainen haluaisi uudesta sairaudesta niin paljon tietoa kuin mahdollista. Osa suomalaisista tuntuu kuitenkin ajattelevan, että on hyvä, kun joku päättää puolestani.

Julkaistu: 30.5. 2:00, Päivitetty 30.5. 12:58

Koronavirus­aika toimituksessa on tarkoittanut kymmeniä pieniä valintoja joka päivä. Monet niistä on tehty epävarman ja muuttuvan tiedon varassa.

Esimerkiksi: Kuinka paljon meillä on syytä varoittaa lukijoita? Entä rauhoitella? Ei kai nyt sentään pelotella?

Itse olen ihmetellyt, miten eri tavoin mediaan suhtaudutaan länsimaissa.

Suomessa luottamus viranomaisiin on ollut vahva. Kun toivoin maaliskuussa tarkempaa tietoa koronaviruksen uhreista, esimerkiksi ikää tai tietoa perussairauksista, sain joiltain lukijoilta paheksuvaa palautetta: Me emme edes halua tietää!

Luulisi, että jokainen haluaisi uudesta sairaudesta niin paljon tietoa kuin mahdollista voidakseen tehdä tarkan riskiarvion itsestään ja läheisistään. Uhan takia kun kajottiin myös perusoikeuksiin.

Osa suomalaisista tuntuu kuitenkin ajattelevan, että on hyvä, kun joku päättää puolestani.

Joskus mediakin on toistanut viranomaisten viestiä, vaikka olisi ehkä kannattanut kysyä vielä kysymys tai kaksi.

Viime aikoina päättäjät ovat myöntäneet, ettei viestintä ole täysin onnistunut. Epäonnistuminen on kuitenkin sillä tavalla erikoista, että viestit tuntuvat menneen perille liiankin hyvin: kehotukset ovat muuttuneet käskyiksi.

Kun pääministeri Sanna Marin (sd) ja sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) ovat Twitterissä halunneet julkisia tietoja julkisiksi, keille ne vaatimukset on osoitettu? Eikö hallitus päätäkään näistä asioista?

Muutkin ministerit ovat pohtineet samaa. Viikko sitten oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) tunnusti viestinnän epäonnistuneen. Monet ikäihmiset ovat saattaneet kuvitella, etteivät he saisi koronaviruksen takia poistua kotoaan. Suomalaisille on saattanut myös syntyä kuva, että he eivät saisi poistua maasta.

Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään ja valinnoistaan, ja se on sanottava ääneen, Henriksson sanoi HS:n haastattelussa.

Viestintää olisi voinut auttaa, jos yleisölle olisi annettu alusta lähtien avoimemmin tietoa. Yksi esimerkki: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) toimittajia ja kuvaajia ei ole vieläkään päästetty edes sairaalan aulaan.

Monissa muissa maissa linja on ollut selvästi avoimempi. Huhtikuussa The New York Timesin Daily-podcastin toimittaja vietti 24 tuntia sairaalassa Brooklynissa ja kertoi – omaisten ja lääkärien luvalla –, millaista koronaviruspotilaiden hoito on. Myös Italiassa ja Ruotsissa toimittajat ovat päässeet sairaalaan seuraamaan koronaviruspotilaiden hoitoa läheltä.

Tällaiset reportaasit ovat antaneet tietoa paitsi sairaudesta myös lääkärien arvokkaasta työstä ja sairaaloiden kyvystä suoriutua kriisistä.

Jos emme edes halua tällaista tietoa, mitä se kertoo meistä?

Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Kommentti|THL:n tulisi kertoa koronaviruksen uhrista ainakin ikä – Poikkeusoloissa myös tiedon tarve on poikkeuksellinen

HS-haastattelu|Moni iäkäs uskoi, että koronaviruksen takia kotoa ei saa poistua – ”Viestiä on nyt korjattu”, sanoo oikeusministeri Henriksson

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?