Saksan liittokansleri Angela Merkel vastasi vihdoin Ranskan presidentille Emmanuel Macronille, ja loppu onkin historiaa - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Saksan liittokansleri Angela Merkel vastasi vihdoin Ranskan presidentille Emmanuel Macronille, ja loppu onkin historiaa

Jos EU todella tiivistää rivinsä ja saa aikaan kestävää kasvua, Merkel jättää huiman perinnön.

Julkaistu: 31.5. 2:00, Päivitetty 31.5. 8:05

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kinusi vuosia Saksan liittokansleria Angela Merkeliä tukemaan Macronin suuria Eurooppa-visioita euron uudistamisesta, yhteisestä armeijasta ja globaalista johtajuudesta.

Merkel kuunteli kohteliaasti. Sitten saapui virus – ja Merkel yllätti Macronin. Kaksikon yhdisti huoli jäsenmaiden riitelyn seurauksista.

Talouskurin vaalijasta tuli yhteisvastuun kasvattaja. Merkel ja Macron iskivät EU-pöytään tarjouksen 500 miljardin euron elvytyspaketista. Sitten EU-komission saksalainen puheenjohtaja Ursula von der Leyen nokitti 250 miljardilla. Tarjolla on 750 miljardin edestä lainaa ja tukia.

Nyt on, mistä neuvotella. Näkymä unionin tulevaisuuteen muuttui.

Moni sanoo Saksan nyt kääntyvän, mutta paremminkin voisi puhua jatkumosta.

Saksalaisilla on kokemusta siitä, että maailma ympäriltä romahtaa. He muistavat, mitä solidaarisuuden puutteesta voi seurata.

Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan – ja toisen. Ensimmäisen maailmansodan sotakorvaukset osaltaan tuhosivat taloutta. Hillitön inflaatio ja suurtyöttömyys tekivät tilaa natsien nousulle.

Toinen maailmasota raunioitti Euroopan henkisesti ja jakoi Saksan kahtia. Läntinen Eurooppa ymmärsi yhteistyön voiman, mutta puolet Saksasta jäi Neuvostoliiton piiriin.

Saksojen yhdistymisestä on syksyllä 30 vuotta. Itä-Saksan yhdistäminen Länsi-Saksaan oli kallista. Kun maat ja markat oli saatu yhteen, Euroopan yhteismarkkinasta ja eurosta tuli Saksojen yhdistymisen ajan kanslerille Helmut Kohlille sydämen asia.

Eurooppa yhdentyi. Silti idän ja lännen tuloerot ja henkinenkin etäisyys näkyvät yhä myös Saksan sisällä, saati laajemmin Euroopassa. Äärioikeisto teki paluun Saksassa. Ranskassa populistijohtaja Marine Le Pen hengittää Macronin niskaan. Saksa ei aio antaa Ranskan olla maa, jonka takia euro ja EU kaatuisivat.

Helpoksi Merkelin valintaa ei voi väittää. Vastikkeettoman avun lisääminen voi nostaa populismia pohjoisissa maissa, kun taas etelässä sitä ruokkii solidaarisuuden puute.

Kylmän sodan oppi vaikuttaa yhä. Merkel ja Macron varautuvat pandemian geopoliittisiin seurauksiin.

Tosin Macron ehti jo julistaa Naton aivokuolleeksi. Nyt pandemia kärjistää entisestään Yhdysvaltain ja Kiinan valtataistelua.

Saksa varoo sitä, että johtaisi Eurooppaa yksin. Saksan identiteetin ja turvallisuuspolitiikan ydintä on Euroopan yhtenäisyys. Siitä maa on valmis maksamaan. Eurooppa on kuitenkin entuudestaan hajallaan. Osin se on Merkelin syytä.

EU oli ajaa karille finanssi- ja eurokriisissä. Eurooppa jakautui talouskurin pohjoiseen ja yhteisvastuun etelään.

Sitten tuli uusi kriisi. Enää ei riidelty rahan vaan ihmisten jakamisesta. Eurooppa kohtasi heikon ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa seuraukset pakolaiskriisissä. Se huipentui Britannian EU-eroon.

Saksa ja Ranska muistavat historiansa ja näkevät, mitä on edessä. Elpymisrahaston ensimmäisistä hahmotelmista puhuttiin uutena Marshall-apuna. Taas jälleenrakennettaisiin. Se tehtäisiin ilman moralisoivaa jakoa huonoihin ja hyviin.

Italiassa koronavirukseen on kuollut 33 000, Espanjassa 27 000, Ranskassa lähes 29 000 ihmistä.

Pandemian seurausten todellinen luonne on silti vielä tuntematon. EU:n yhteisten johtopäätösten tekoa johtaa kuitenkin pian EU:n puheenjohtajana juuri Saksa ja kompromissien mestari Merkel.

Ratkottavina ovat terveyskriisi, talouskriisi ja turvallisuuskriisi. Toisaalta suuri muutos ehti jo alkaa.

Eurooppa tekee vihreää käännöstä kohti päästötöntä taloutta.

Von der Leyen esitteli joulun alla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman eli Green Dealin. Jos ja kun uusi elpymisrahasto ja EU-budjetti punotaan tukemaan Green Dealin tavoitteita ja EU todella myös kampeutuu jaloilleen, von der Leyen on yksi EU-komission historian suurista johtajista. Ilmastoänkyrä Puolakin ehti jo kehua elpymisrahastoa.

EU:n menestystä ei mitata vain sillä, mitä nyt tehdään, vaan myös sillä, mitä kriisistä opitaan. Oppi tuskin on se, että maat selviäisivät pandemian jälkeen paremmin yksin.

Jos EU todella tiivistää rivinsä ja saa aikaan kestävää kasvua, Merkel jättää huiman perinnön. Sen arvon määrittävät tosin lopullisesti vasta seuraavan sukupolven epidemiologit, politologit, ekonomit, ilmastotutkijat ja historioitsijat.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?