Valkoihoisuus on perusteeton etuoikeus Yhdysvalloissa - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Valkoihoisuus on perusteeton etuoikeus Yhdysvalloissa

Ihonväriin perustuva eriarvoisuus on Yhdysvalloissa umpeutumaton, märkivä haava, jota aika, kärsivällisyys, lukuisat juhlapuheet tai koulutusohjelmat eivät ole pystyneet parantamaan.

Julkaistu: 2.6. 2:00

”Ainakin olet oikean värinen. Valkoinen”, lento­koneessa vieressäni istuva amerikkalais­nainen sanoi. Olin matkalla opiskelemaan Yhdys­valtoihin. Lento­koneen nainen oli oikeassa, vaikka en sitä silloin ymmärtänytkään ja vaikka samana vuonna Barack Obama valittiin maan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi.

Nainen on oikeassa edelleen, surullista kyllä. Valkoihoisuus on Yhdysvalloissa etuoikeus, pääsy­lippu turvallisempaan elämään. Se takaa paremman oikeusturvan kuin muut ihonvärit. Yhteiskunnan rakenteet suosivat valkoihoisia, eikä ihme – ovathan valkoihoiset ne muokanneet itselleen sopiviksi.

Valkoihoinen kohtaa vähemmän syrjintää. Hänellä on pienempi todennäköisyys joutua poliisin pysäyttämäksi liikenteessä ja poliisin väkivallan uhriksi. Näin on edelleen, vaikka Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen läpimurroista on kulunut yli 50 vuotta, Rosa Parksin kansalaisrohkeudesta ja Emmett Tillin karmaisevasta surmasta vielä kauemmin.

Ihonväriin perustuva eriarvoisuus on Yhdysvalloissa umpeutumaton, märkivä haava, jota aika, kärsivällisyys, lukuisat juhlapuheet tai koulutusohjelmat eivät ole pystyneet parantamaan. Haava on jälleen revähtänyt auki usean tapahtuman ketjun seurauksena.

Aiemmin keväällä kaksi valkoista miestä ampui afroamerikkalaisen Ahmaud Arberyn Georgian osa­valtiossa. Ampujille ei koitunut seurauksia ennen kuin media kirjoitti tapauksesta ja tilanteesta kuvattu video levisi netissä.

Viime viikolla poliisi surmasi kylmäverisesti maassa makaavan, apua anelevan mustaihoisen George Floydin Minneapoliksessa. Samana päivänä New Yorkin Keskuspuistossa valkoihoinen sijoituspankkiirinainen ulkoilutti kytkemätöntä koiraansa. Mustaihoinen Christian Cooper pyysi naista kytkemään koiran hihnaan puiston sääntöjen mukaan. Nainen uhkasi soittaa poliisit paikalle ja kertovansa, että afroamerikkalainen mies uhkaa hänen henkeään. Nainen toteutti uhkauksensa. Cooper kuvasi tilanteen videolle, joka levisi viraalisti.

Kaikissa tapauksissa valkoihoisen etuoikeus tulee esiin hätkähdyttävän selkeästi. Keskuspuiston nainen käytti kylmän rauhallisesti omaa ihonväriään puolustuksena ja ­Cooperin ihonväriä ladattuna aseena, joka voisi lauetessaan johtaa vakaviin seurauksiin.

Ahmaud Arberyn surmanneet valkoiset miehet kokivat oikeudekseen ampua mustan lenkkeilijän, koska epäilivät häntä rikoksesta. He olisivat valkoihoisen etuoikeudella päässeet kuin koira veräjästä, ellei media olisi nostanut tapausta esille.

George Floydin tapauksessa valkoinen poliisi koki oikeudekseen surmata maassa makaavan miehen kuin keskiaikainen pyöveli väkijoukon edessä. Paitsi että surmaa ei edeltänyt oikeudenkäynti. Eikä tilannetta seurannut hurraava joukko vaan ryhmä valveutuneita kansalaisia, jotka yrittivät auttaa uhria.

Kohuttujen tapausten keskellä on muistettava, että päivänvaloon tulee vain jäävuoren huippu väärinkäytöksistä. Suurin osa tapauksista jää pimentoon silminnäkijöiden puut­tuessa. Väkivallan ja syrjinnän mahdollistaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa muhiva kulttuuri, joka näkee valkoihoisten etuoikeutetun aseman itsestäänselvyytenä.

Jatkuva syrjintä ja perusteeton väkivalta syventää juopaa mustien ja valkoisten välillä. Se vieraannuttaa syrjityn kansanryhmän yhteiskunnasta sekä lisää vihaa ja katkeruutta, joka periytyy sukupolvelta toiselle. Sukupolvi toisensa jälkeen joutuu seuraamaan murhenäytelmää, jossa mustat kärsivät valkoihoisten takia – puuvillapelloilla orjuuden aikaan, nykyisin virkavallan mielivaltaisissa käsissä.

Mustien kansalaisoikeuksia puolustavat mielenosoitukset ovatkin levinneet Yhdysvalloissa kulovalkean tavoin. Mielenosoittajien viesti on elintärkeä: Syrjinnän on loputtava. Ihonväri ei ole peruste kansalaisoikeuksien polkemiselle. Ihonväriä ei saa käyttää aseena.

Mustien kärsimä epäoikeudenmukaisuus jatkuu, kunnes syrjinnän mahdollistava kulttuuri muuttuu. Sitä ennen väkivalta ruokkii väkivaltaa. Näiden viikkojen mielenosoitusten ja mellakoiden aalto on vain yksi monien menneiden ja tulevien joukossa. Mielenosoituksia tarvitaan ja mellakat syttyvät, kunnes valkoihoisen perusteeton etuoikeus ­katoaa ja tasa-arvosta tulee totta.

Kirjoittaja on apulaisprofessori University of Illinois’ssa Chicagossa Yhdysvalloissa.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?