Keskellä koronapandemiaa kriittisten naisvaltaisten alojen työntekijät jäivät ilman kuoppakorotuksia, eikä uudessa sopimuksessa palkkatasa-arvoa edistetä eurollakaan. Naisten työpanos kuitenkin kelpaa. Ilman sitä kevät olisi ollut äärimmäisen synkkä.
Finlandia-taloa on valaistu sinisellä valolla sairaanhoitajien sankaruuden merkiksi. Sairaanhoitajat ovat korkeakoulutettu ammattikunta, he eivät ole supersankareita tai muita fantasiaolentoja. Erilaisista hyväntahtoisista kannustuksista huolimatta lopputulema palkkaneuvotteluissa oli sama kuin aina ennenkin: korkeakoulutetuille ammattilaisille ei tarvitse maksaa työn vaativuutta ja vastuullisuutta vastaavaa palkkaa.
Kuoppakorotuksia vaatineilta hoitajilta peräänkuulutettiin realismia. Kenen realismista on kysymys? Sinistä valoa ei voi laittaa leivän päälle.
Vaikuttaa siltä, ettei vallitseva realismi ikinä mahdollista säällisiä palkkoja hoitoalalle. On myös ajanhukkaa kysellä aina uudelleen, onko meillä varaa olla nostamatta hoitoalan palkkoja ja sitä, milloin uupuneen ja alipalkatun alan raja tulee vastaan.
Palkkatasa-arvo on jatkossa ratkaistava lainsäädännön keinoin. Suomi ja myös Suomelle niin tärkeät vientialat tulevat vastakin tarvitsemaan toimivaa terveyssektoria, jonka ratkaiseva kysymys on palkkatasa- arvon toteutuminen.
Rosa Aaltonen
filosofian maisteri, sairaanhoitaja amk, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
