Ympäristökriiseihin pitää varautua yhä paremmin - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Vieraskynä

Ympäristökriiseihin pitää varautua yhä paremmin

Ympäristön muuttumisen laukaisemien kroonisten kriisien määrä kasvaa, ja se vaikuttaa muun muassa talouden perusteisiin.

Julkaistu: 5.6. 2:00

Koronavirus­pandemia ei ole vain tila­päinen sysäys poikkeusoloihin. Se on varoitus siitä, mitä seuraa, ellemme kohtele luonnon­ympäristöä yhteiskuntaa ylläpitävänä perus­rakenteena.

Ilmastonmuutosta ja luonnon moni­muotoisuutta käsittelevät hallitusten­väliset raportit kertovat karusti, että olemme matkalla kohti ympäristön muuttumisen laukaisemia kroonisia kriisejä: helleaaltoja, pitkiä kuivuusjaksoja, toistuvia tulvia, ruoka- ja vesipulaa sekä tauteja.

Myös korona­virus­pandemian juuret ovat ihmisen aiheuttamassa ympäristö­muutoksessa. Todennäköisyys viruksen harppaukselle eläimestä ihmiseen kasvaa, kun ihmisen toiminta levittäytyy yhä intensiivisemmin luonnon­ympäristöihin.

Kroonisten ympäristökriisien vaikutuksia yhteiskuntaan on mahdotonta ennustaa tarkasti. Riskienhallinnan ja luotettavien järjestelmien tutkimus piirtää kuitenkin kuvan vaikutusten suunnasta. Moni asia kääntyy pää­laelleen, kun varaudutaan ympäristökriiseihin.

Luonnon tarjoamat ekosysteemi­palvelut turvaavat esimerkiksi ruoan­tuotannolle välttämättömät ilmasto-olot, maaperän viljavuuden ja pölytyksen. Tähän asti ne ovat olleet hyvinvointi­yhteiskunnan huomaamattomia taustatekijöitä. Nyt ekosysteemi­palvelut alkavat rinnastua vesi- ja energiahuollon tai tietoliikenteen kaltaiseen välttämättömään infrastruktuuriin, jonka luotettava toiminta on yhteiskunnan turvallisuuden tae. Esimerkiksi pysäköintialueen rakentaminen kukkaniityksi muuttuneelle joutomaalle voi tulevaisuudessa olla yhtä mahdotonta kuin huoltoaseman rakentaminen arvokkaalle pohjavesi­alueelle on nyt.

Näköpiirissä on, että jo lähitulevaisuuden talouden­pidossa varallisuudeksi lasketaan luotettavat ekosysteemi­palvelut, velaksi ympäristö- ja luonnonvaravelka. Esimerkiksi turpeenotto takaa polttoaineen välittömän tuoton mutta aiheuttaa tuhansia vuosia kestävän hiilivelan tilanteessa, jossa ilmasto­sopimukset edellyttävät takaisin­maksua parissa vuosikymmenessä.

Ympäristökriiseihin varautuminen muuttaa talouslaskelmien perusteita laajemminkin. Kriisejä sietävien teknisten järjestelmien on havaittu toimivan luotettavasti siksi, että ne sisältävät päällekkäisiä toimintoja ja ylimääräisiä resursseja. Esimerkiksi Suomenlahtea suojellaan öljyonnettomuuksilta meri­liikennevalvonnalla, jossa on päällekkäisiä varojärjestelmiä. Niiden ansiosta jokin toiminto voi pettää ­ilman, että koko järjestelmä kaatuu. Tällaisia ympäristöä turvaavia kustannuksia opitaan vähitellen pitämään välttämättöminä vakuutus­maksuina.

Koronavirus­pandemia on osoittanut, kuinka päätöksiä tehdään kriisiaikoina epävarmuuden vallassa: vertais­arvioitua tutkimus­tietoa ei ole olemassa eikä edes odotettavissa niin nopeasti kuin päätökset edellyttävät. Samanlainen tilanne voi toistua tulevissa ympäristö­kriiseissä: on pakko tukeutua asiantuntijoiden parhaaseen harkintaan, joka tuottaa harvoin vain yhden tulkinnan.

Päättäjät voivat hyötyä keskenään ristiriitaisista tulkinnoista, kunhan tulkintojen oletukset ja aineistot ovat läpinäkyviä ja julkisia. Valtiollisten tutkimus­laitosten asiantuntija­tiedon ohella tarvitaan val­tion suorasta tulosohjauksesta riippumatonta avointa asiantuntija­tietoa.

Kriisit pakottavat nopeisiin käyttäytymismuutoksiin. EU-maat pyrkivät sellaisiin toimeenpanovallan lisäämisellä, Suomessa käytössä on ollut valmiuslaki.

Ympäristö­käyttäytyminen voi muuttua ilman vahvaa sääntelyä, jos se tapahtuu huomaamattomasti ja arjen käytäntöihin sopivasti. Fyysisen ympäristön suunnittelu ratkaisee paljon.

Esimerkiksi käy Kööpenhamina, joka on kymmenessä vuodessa muuttunut kenties maailman pyöräilijäystävällisimmäksi kaupungiksi. Muutos on saatu aikaan havainnoimalla pyöräilijöiden käyttäytymistä, kokeilemalla ja rakentamalla uudenlaista kattavaa ja turvallista pyörätieverkostoa.

Ympäristökriisien keskelläkin on varjeltava demokratiaa. Kriisien ei tarvitse rajoittaa vapautta.

Ympäristöä voidaan ylläpitää ja suojella yhtä asiantuntevasti ja varoen kuin haavoittuvimpia teknisiä järjestelmiä.

Janne I. Hukkinen

Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan professori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?