Onko ympäristökriisin taustalla kristinusko, valistus, kapitalismi vai populismi? - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Onko ympäristökriisin taustalla kristinusko, valistus, kapitalismi vai populismi?

Historioitsija Lynn Whiten sanoma oli, että ympäristökriisissä on ennen kaikkea kyse ihmisen ideologiasta tai maailmankatsomuksesta. Siksi myöskään ratkaisun avaimet eivät ole teknis-taloudellisia vaan aatteellisia.

Julkaistu: 16.6. 2:00, Päivitetty 16.6. 6:45

Amerikka­lainen historioitsija Lynn White etsi yli 50 vuotta sitten eko­logisen kriisin juuria. Yhä keskustelua herättävässä Whiten artikkelissa (Science 155/1967) hänen syyttävä sormensa osoitti kristin­uskoa. Näin siksi, että luomis­kertomuksen mukaan Jumala oli luonut ihmisen kuvakseen ja asettanut hänet hallitsemaan maata ja merta ja kaikkia niissä eläviä. Raamatun mukaan luonnon tarkoituksena on palvella ihmisen tarpeita. Näin ei ollut siinä usein animistisessa pakanuudessa, jonka kristin­usko oli tieltään raivannut.

Raamattua voi lukea myös toisin: se korostaa luonnon arvoja ja ihmisen roolia vastuullisena tilanhoitajana. Silti White näki, että ympäristö­kriisin perimmäiset syyt ovat kristinuskon näkemyksessä ihmisen ja ympäristön suhteesta. Yleisemmin hänen sanomansa oli, että ympäristökriisissä on ennen kaikkea kyse ihmisen ideologiasta tai maailmankatsomuksesta. Siksi myöskään ratkaisun avaimet eivät ole teknis-taloudellisia vaan aatteellisia.

Valistusajan filosofia suhtautui torjuvasti kristinuskoon ja murensi niin Raamatun kuin papistonkin asemaa. Mutta luonnon rooli oli valistuksen ajatusmaailmassa jopa korostetun välineellinen: tieteen ja teknologian avulla ihminen voisi hallita luontoa ja hyödyntää sitä. Näin on ihminen myös tehnyt ja siinä määrin, että luonnon tasapaino on vakavasti järkkynyt.

Järkeä käyttävä ja tieteeseen nojaava ihminen ymmärtää, että toimintamme tuhoaa luontoa. Silti käsillä on nyt se ekologinen kriisi, jota suomalainen filosofi Georg Henrik von Wright jo vuosikymmeniä sitten pelkäsi. Hän pettyi toivossaan, että ihminen välineellisen rationaalisuuden lisäksi yltäisi elämisen ehtoja ja tarkoitusta koskevaan viisauteen. Von Wright oli kulttuurinen pessimisti samalla tavoin kuin ruotsalainen runoteoksen Aniara kirjoittanut kirjallisuuden nobelisti Harry Martinson.

Moderni kapitalismi on valistuksen lapsi. Sen kilpailua ja voitontavoittelua korostava eetos jättää kolmansiin osapuoliin kohdistuvat niin sanotut ulkoisvaikutukset huomioimatta. Esimerkkinä lihantuotannon jättilaitokset, jotka Ilkka Herlinin mukaan heikentävät luonnon monimuotoisuutta ja vesistöjen laatua sekä ovat pahimmillaan suuren mit­takaavan virushautomoja (HS 11.5.).

Vielä ilmeisempi ongelma on kasvihuonepäästöjen vaikutus ilmastoon. Päästöt vaikuttavat koko maapallon ilmakehään riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat. Siksi millään maalla ei ole vahvoja kannusteita toimia päästöjä vähentävästi. Kaikki valtiot haluavat olla vapaamatkustajia ja hyötyä siitä, että muut kantavat vastuuta ilmastosta.

Onneksi lukuisat yksilöt, järjestöt ja yritykset ovat ryhtyneet toimiin ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Riittäviin tuloksiin yltäminen vaatii kuitenkin kaikkien valtioiden sitoutumista Pariisin sopimukseen ja sen edellyttämiin päätöksiin.

Tältä kannalta voi aikamme pulmana pitää puolinaista globalisaatiota. Kapitalismi kattaa nyt koko maailman. Keskinäinen riippuvuutemme kutistuvalla maapallolla on lisääntynyt. Mutta politiikka on kansallista. Globaali talous ja paikallinen tai kansallinen politiikka on aina ollut hankala yhtälö, ja nyt se on sitä enemmän kuin koskaan. Ilmaston lämpenemisen kaltaisia ihmiskunnan suurimpia ongelmia ei hevin torjuta itsekkäiden kansallisvaltioiden maailmassa.

Ajatus, että kaikille maailman ihmisille voitaisiin turvata tärkeimpiäkään ihmisoikeuksia, on vielä vain unelma, mutta globaalien instituutioiden ja kansainvälisen yhteistyön merkityksen korostaminen on valistunutta itsekkyyttä. Ilman niitä meidän kaikkien käy huonosti. Tarvitsemme maailmankatsomuksen, joka tunnustaa riippuvuutemme luonnosta ja jossa muut maailman ihmiset nähdään mieluummin veljinä kuin vihollisina. Donald Trumpin kaltaisten populistien maailmassa ollaan tästä kaukana.

Yle näytti joitakin kuukausia sitten Brysselistä europarlamentaarikkojen keskustelun ilmaston lämpenemisen torjunnasta. Siinä suo­malainen meppi esitti, että ilmastosta ei tarvitse kantaa huolta, sillä auringon takana isä Jumala näitä asioita säätelee, ei ihminen voi niihin vaikuttaa. Tiedettä vähättelevästä asenteesta ei pidä moittia kirkkoa, jonka edustajat ovat yleensä valistuneita. Samaa ei voi sanoa raamatullista fundamentalismia julistavista populisteista.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?