Poliittisten päätösten laatua pitää parantaa - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Vieraskynä

Poliittisten päätösten laatua pitää parantaa

Viime aikojen poikkeusoloissa päätöksiä on tehty epävarmoja vaihtoehtoja punniten. Kriisin jälkeenkin argumentaatiota ja avoimuutta on syytä korostaa.

Julkaistu: 27.6. 2:00

Koronaviruspandemia on nostanut poliitikkojen eteen vaikeita kysymyksiä. Eri puolilla maailmaa on tehty kansallisia valintoja, joilla covid-19-tauti on pyritty selättämään. Useimmat maat ovat hillinneet epidemiaa monin rajoituksin, jotka ovat vaikeuttaneet kansalaisten normaalia elämää.

Keskeisiä kysymyksiä ovat olleet terveydenhuollon kapasiteetin riittävyyden arviointi ja epidemian etenemisen ennakointi. Asiantuntijoidenkin on ollut vaikea sanoa, milloin epidemia saavuttaa huippunsa. Emme myöskään tiedä, milloin taudin toinen aalto tulee, tai tuleeko sitä ylipäätään.

Poliittisilla päättäjillä on edessään poikkeuksellisen vaikea yhteiskunnallinen ongelma. Pitkään jatkuva epidemia asettaa tautiin liittyvät toimenpiteet suurempaan viitekehykseen, jossa terveydellisten näkökohtien ohella painotetaan esimerkiksi taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä.

Nykyisen pandemian kaltaisissa kriisitilanteissa vaihtoehdoista keskustellaan aivan toisella tavalla kuin normaalioloissa. Politiikassa ei ole tavallista, että tarkastellaan rinnan useita perusteltuja vaihtoehtoja, joiden käyttökelpoisuutta pyritään arvioimaan kunkin vaihtoehdon odotettuja vaikutuksia koskevien argumenttien perusteella. Monimutkaisessa päätöstilanteessa vaihtoehtojen vertailu on välttämätöntä. Vaihtoehdon valinnan pitää nojata perusteiden yksityiskohtaiseen arviointiin eikä intuitioon.

Poliittista päätöksentekoa ohjaavat tutkitun tiedon lisäksi vallitsevat olot, päätöksentekijöiden arvot, asetetut tavoitteet ja keinot, joilla tavoitteisiin voidaan päästä. Näiden pohjalta voidaan laatia suunnitelma siitä, miten kulloisessakin tilanteessa olisi järkevää toimia.

Jos samaan tavoitteeseen voidaan päästä useiden eri keinojen avulla, päätöksentekijän pitäisi kertoa selvästi, mitä vaihtoehtoa hän pitää parhaana ja millä perusteilla. Samalla päättäjän olisi tehtävä avoimesti perustellen selväksi, mikä on valitulla tiellä lopullinen tavoite ja miten vallitsevat olot vaikuttavat ratkaisuihin.

Samanlaiset vaatimukset pitää kohdistaa myös siihen, miten tutkimustietoa käytetään päätöksenteon tukena. Päättäjien on kerrottava, mihin tutkittuun tietoon tehdyt päätökset perustuvat. Samalla pitäisi tuoda esiin, onko päätettävään asiaan liittyen olemassa kilpailevia selitysmalleja ja miksi juuri kyseinen tutkimustieto on valittu päätöksenteon perustaksi.

Nykyisessä poliittisessa kulttuurissa, niin Suomessa kuin muuallakin, uskaltaudutaan harvoin katsomaan poliittisten kilpailijoiden näkemyksiä myönteisessä valossa. Rationaalista dialogia suorastaan kaihdetaan. Poliitikot eivät halua tunnustaa ajattelunsa heikkouksia suhteessa vaihtoehtoisiin näkemyksiin.

Ellemme halua yhteiskuntaa hajottavien ainesten hallitsevan keskustelua, meidän tulisi luoda poliittinen kulttuuri, joka mahdollistaa konsensushakuisen prosessin ratkaisuineen, tuo vaihtoehdot esiin ja vaatii laadukasta argumentaatiota.

Kun erilaisia näkemyksiä ja niiden perusteluja kuunnellaan, kaikkien on helpompi sitoutua valittuun linjaan. Osapuolet myös tietävät, miksi toimitaan niin kuin toimitaan.

Monet poliittiset päätökset ovat kauaskantoisia ja koskettavat koko yhteiskuntaa. On tärkeää dokumentoida päätöksiä edeltänyt keskustelu siten, että käytetyt perustelut tulevat selvästi esiin. Silloin voidaan jälkikäteenkin perehtyä päätösten taustoihin ja esillä olleisiin vaihtoehtoihin.

Dialogin avoimuus, selkeys ja johdonmukaisuus vaikuttavat ratkaisevasti poliittisen keskustelun laatuun. Kun keskustelu rakentuu keskinäiselle kunnioitukselle, on väärien olettamusten ja epäjohdonmukaisuuksien löytäminen yhteinen tavoite.

Poliittiset kilpailijat pitäisi nähdä argumentaation ja päätösten laadun kehittäjinä. Politiikassa voidaan käyttää samanlaisia metodeja kuin tieteessä. Vaihtoehtoja on syytä vertailla ja altistaa avoimelle keskustelulle. Käsitteiden pitää olla selkeitä. Päätösten ja johtopäätösten perusteet on tuotava esiin.

Uusi poliittinen kulttuuri ei synny tyhjästä. Päättäjien ja kansalaisten on tehtävä töitä sen eteen. Tutkijoillakin olisi annettavaa poliittiselle päätöksenteolle.

Veikko Halttunen ja Tiina Halttunen

Veikko Halttunen on yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa. Tiina Halttunen on kasvatustieteen tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?