Olin blackface-bileissä – enkä edes huomannut - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Olin blackface-bileissä – enkä edes huomannut

Kuukausi sitten alkaneiden protestien aikana moni lehti on ehtinyt joutua syytettyjen penkille.

Julkaistu: 28.6. 2:00, Päivitetty 28.6. 8:49

Liberaali laatulehti The Washington Post joutui tällä viikolla Black Lives Matter -kohun pyörteisiin, kun julkisuudessa kerrottiin lehden pilapiirtäjän Tom Tolesin syksyllä 2018 järjestämistä Halloween-juhlista, joissa yksi vieras oli esiintynyt naama mustattuna eli niin kutsuttuna blackfacena.

Vieras oli halunnut naamiaisasullaan pilkata televisiokanava NBC:n uutisankkuria Megyn Kellyä, joka oli puolustanut valkoisten oikeutta käyttää blackface-meikkiä, kunhan sitä ei tehdä mustien pilkkaamiseksi. Tapauksesta on jo kirjoitettu Suomea myöten, mutta ehkä on tilaa vielä yhdelle jutulle.

Olin nimittäin mukana niissä juhlissa.

Pilapiirtäjä Tom Toles on washingtonilainen instituutio, jonka piirrokset ruoskivat armotta varsinkin presidentti Donald Trumpia ja muita republikaaneja. Poliittisesti Toles on vasemmalla. Hän on vapaamielinen, suvaitsevainen, antirasistinen – ja lisäksi suuri Suomen-ystävä.

Tolesin puolisolla on suomalaisia sukujuuria. Pilapiirtäjä on kuulunut pitkään Suomen suurlähetystön pyörittämän The Diplomatic Sauna Societyn vakiojäseniin. Siellä mekin Tolesiin tutustuimme.

Toles on seurallinen kaveri, joka soittaa rokkibändissä ja järjestää isoja juhlia kodikkaassa talossaan. Taloon ja puutarhaan kokoontuu silloin kirjava joukko toimittajia, taiteilijoita ja muita pörrääjiä.

Juhlissa on aina rento tunnelma ja silmiinpistävän paljon erilaisten vähemmistöjen edustajia. Varsinkin Halloween-juhlat ovat todellisia karnevaaleja, sillä moni vieras näkee paljon vaivaa kekseliään naamiaisasun keksimisessä.

Kun Washingtonissa ollaan, asu viittaa usein johonkin uusimpaan uutiskohuun – niin kuin teki kohun aiheuttanut blackface-meikkikin.

Blackfacessa esiintynyt nainen on kohun seurauksena saanut potkut työpaikaltaan. Tom Tolesia on moitittu siitä, ettei hän puuttunut vieraansa asuvalintaan.

Toisaalta The Washington Postia on arvosteltu siitä, että se ylipäänsä julkaisi jutun aiheesta. Ilmeisesti lehti pelkäsi, että tieto vuotaa muualle ja liberaalilehteä päästään syyttämään oman työntekijänsä asioiden peittelystä ja rasismista.

Lehdellä oli syytäkin pelkoon. Kuukausi sitten alkaneiden Black Lives Matter -protestien aikana moni lehti on ehtinyt joutua syytettyjen penkille. Philadelphia Inquirerin päätoimittaja Stan Wischnowski joutui eroamaan, koska lehti oli julkaissut arkkitehtuurikolumnin mielenosoittajien tuhoamista rakennuksista otsikolla ”Buildings Matter, Too” (Rakennuksillakin on väliä).

The New York Timesin pääkirjoitusosaston päällikkö James Bennet sai puolestaan lähteä sen jälkeen, kun lehdessä oli julkaistu republikaanisenaattori Tom Cottonin mielipidekirjoitus, jossa tämä vaati sotilaiden lähettämistä rotulevottomuuksia hillitsemään.

Molemmissa tapauksissa lehden omat toimittajat arvostelivat ja painostivat julkisesti lehteään ja kollegaansa. Samanlaisia tilanteita on ollut viime aikoina monessa muussakin mediassa. Se osoittaa, että kulttuurisodat ovat tunkeutuneet journalismin sisälle. Niitä ei käydä enää vain konservatiivien ja liberaalien vaan myös liberaalien ja radikaalien välillä.

Vallankumous on taas kerran syömässä lapsensa.

Kulttuurisotia viritellään Suomessakin. Täälläkin vedetään nyt rajaa siihen, mitä saa sanoa ja mitä ei. Helppoa vastausta siihen ei ole. Selvää on, että johonkin raja on vedettävä. Yhtä selvää on, että rajan vetäminen on vaikeaa ja johtaa uusiin ongelmiin.

Parasta olisi, jos keskittyisimme vähemmän muiden sanojen vahtimiseen ja enemmän syrjivien rakenteiden muuttamiseen. Hyvä esimerkki todellisesta muutostyöstä on sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) yritys saada poliiseiksi lisää vähemmistöjä ja maahanmuuttajia.

Ennen kuin kukaan ehtii kysyä: itse en edes huomannut mustanaamaista naista vuoden 2018 Halloween-juhlassa. Juhlissa oli niin paljon väkeä ja vauhdikas tunnelma, että sinne olisi voinut kävellä kenguru useimpien huomaamatta.

Entä Tom Toles sitten? Juhlien isäntä ei seissyt ovella vastaanottamassa vieraita ja hyväksymässä heidän asujaan vaan hän jorasi tanssilattialla juhlien alusta aamuyön tunneille niin kuin aina.

Kirjoittaja on HS:n Kuukausiliitteen toimittaja.

Nyt.fi|Nainen esiintyi halloween-juhlissa blackfacessa vuonna 2018 – Washington Post kirjoitti tapauksesta laajan artikkelin, joka toi potkut naiselle

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?