Mikä on hinta, jos ihminen lakkaa matkustamasta? - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Mikä on hinta, jos ihminen lakkaa matkustamasta?

Matkustusrajoitukset vievät meiltä kokemuksia, mutta vakavampi seuraus on se, jos kriisien vaatima varovaisuus jää päälle ja alamme pitää etäällä olevia paitsi vieraina myös pelottavina.

Julkaistu: 30.6. 2:00, Päivitetty 30.6. 6:18

Ruotsissa elää kaksi serkkuani. Olen tavannut heidät kerran 1970-luvulla mummolan autotallin edessä. Aurinko oli korkealla ja serkut ison rakennuksen varjossa. Seisoin valo naamallani erottamatta yksityiskohtia. Pieniä olivat, kuten minäkin.

Aikamme heikkous on nähdä loputtomasti yksityiskohtia ja jättää kokonaisuudet pimentoon. Perehdymme prosenttiosuuksiin, tarttuvuuslukuihin ja lämpöasteisiin, mutta pelko iskee, kun havainnoista pitää tunnistaa olennainen.

Koronaviruksesta olemme huomanneet terveys- ja talousvaikutukset, onneksi. Kolmas iso seuraus puhututtaa vähemmän: harva miettii, mitä vaikutuksia on sillä, ettemme matkusta ja kohtaa kasvokkain kuten ennen.

Kansainvälisen liikkuvuuden romahdus on jättimäinen muutos. Normaalivuonna pelkästään lentomatkustajia on ollut runsaasti yli neljä miljardia. Ympäristölle käänne on hyvä, sosiaalisille suhteille huono.

Ruotsissa asia on erityisen ajankohtainen, koska rajoituksia purettaessa maa on jäämässä eristyksiin. Sisäministeri Mikael Damberg kertoi pettyneensä Suomen päätökseen jatkaa Ruotsia koskevia poikkeustoimia. Pohjoismaisessa perheessä ei ole totuttu käyttämään sanaa porttikielto – nyt sekin kuultiin, kun ruotsalaismediassa tulkittiin naapureiden varovaisuutta. Korona-Ruotsi jäi esiripun taakse kuin Venäjä.

Vapaa liikkuvuus ja avoimet työmarkkinat ovat olleet vuosikymmeniä pohjoismaisen yhteistyön ydin. Kanssakäymisen ansiosta tunnemme toistemme ajattelua. Arvot yhdistävät, ja pohjoismaisuudesta on tullut osa kansalaisten identiteettiä.

Viime elokuussa Pohjoismaiden pääministerit hyväksyivät yhteistyölle uuden vision: alueesta tulee maailman kestävin ja integroitunein vuoteen 2030 mennessä. Vuotta myöhemmin tauti on tappanut tuhansia ruotsalaisia ja mietimme, milloin maahan on turvallista matkustaa. Apulaisprofessori Johan Strang arvioi Vasabladetissa, että kyvyttömyys hoitaa koronaviruskriisiä yhdessä oli merkki siitä, ettei yhteistyö Pohjolassa toimi, kuten luulimme.

Kevään koettelemukset eivät jää ainutkertaisiksi. Edessä on uusia monimutkaisia kriisejä, jotka työntävät vakiintuneet kumppanuudet ja käytännöt happotestiin.

Pohjoismaat voivat jatkossakin valita eri polut, vaikka tilannetekijät ovat kaikille samat. Nyt Ruotsi erottuu joukosta, seuraavalla kerralla ehkä joku muu. Huolestuttavaa on, jos eriseuraisuus vahvistuu niin, että yhteistyön perinteeseen tulee repeämä ja kyky jakaa tietoa ja ennakoida naapurin tekoja heikkenee. Tästä ei ole merkkejä nyt, mutta riski kannattaa pitää mielessä.

Todennäköisesti tulevat pandemiat ja ilmastokriisi rajoittavat liikkumisen vapautta. Tätä paikkaamaan voidaan luoda ennennäkemättömät digitaaliset välineet. Myös uutiset, kirjallisuus ja muu kulttuurianti avaavat meille maailmaa, mutta fyysinen etäisyys on siitä huolimatta menetys. Laitteet eivät korvaa läheisyyttä.

Edesmennyt kääntäjä Tarja Roinila kuvasi esseessään, millaiset voimat, taidot ja elämykset ihminen voi saada matkustaessaan. Väkevimmillään ihminen ei esitä kuuluvansa joukkoon vaan on uuden ympäristön ”menossa mukana”. Roinilan mukaan opinnot antavat kehikon, johon voi ripustaa sen mitä kuulee, kun elää vieraan kielen saartamana.

Matkustusrajoitukset vievät meiltä kokemuksia, mutta vakavampi seuraus on se, jos kriisien vaatima varovaisuus jää päälle ja alamme pitää etäällä olevia paitsi vieraina myös pelottavina. Hankaluuksia on tiedossa, jos kansainväliset tapaamiset karsitaan ja luottamuksen tilalle hiipii epäluulo.

Hyvä elämä tällä pallolla ei onnistu ilman avarakatseisuutta ja yhteisöllisyyttä, joka kurkottaa kotimaata kauemmas.

Lapsen mielessä 1970-luvun aikuiset olivat viisaita ja varmoja, vähän kuin Ruotsi silloin. He osasivat ja rohkenivat lähteä kauas, jos työ, rakkaus tai seikkailu kutsui.

Jos lähtemiselle laitetaan tiukat rajat, jotakin tulee tilalle. Tavarat voivat ottaa ihmisten ja kokemusten paikan, ja matkojen sijaan alamme odottaa konttialuksia täynnä kertakäyttökulttuuria. Se olisi lyhytnäköistä. Turhakkeista ei heru muistoja. Ne eivät palaa mieleen kuin kesäpäivä ja serkut, joita en koskaan tuntenut.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja e2 Tutkimuksen johtaja.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?