Rasismilla on pitkä historia Suomessa: suomalaisia oli mukana yrityksissä hankkia siirtomaita Afrikasta - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Vieraskynä

Rasismilla on pitkä historia Suomessa: suomalaisia oli mukana yrityksissä hankkia siirtomaita Afrikasta

Tarvitaan ymmärrystä siitä, millaisten kehityskulkujen tulosta nykypäivän rasismi on, mutta myös aktiivisia toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi.

Julkaistu: 1.7. 2:00

Viimeaikaiset Black Lives Matter -mielenosoitukset ovat nostaneet yhteiskunnalliseen keskusteluun rakenteellisen rasismin. Myös tutkimukset osoittavat, että syrjintä ja rasismi ovat vakavia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Euroopan unionin perusoikeusvirasto vertaili kahtatoista EU-maata tutkimuksessaan, jonka mukaan afrikkalaistaustaiset kokevat rasistista häirintää ja väkivaltaa Suomessa useammin kuin missään muussa näistä maista. Afrikkalaistaustaiset raportoivat myös syrjintää viranomaisten ja yksityisen sektorin palveluissa useammin kuin muissa maissa. Tuloksia ei voi sivuuttaa vetoamalla yksittäistapauksiin tai ohimeneviin ennakkoluuloihin, vaan ne kertovat toistuvista käytännöistä ja eriarvoisesta kohtelusta.

Suvi Keskinen

Nykypäivän tekojen ymmärtäminen edellyttää rasismin vaietun ja sivuutetun historian tuntemista. Rasismi ei ole seurausta viime vuosikymmenten muuttoliikkeistä, vaan se on rakentunut osaksi suomalaista yhteiskuntaa useiden vuosisatojen aikana. Tehokas rasismiin puuttuminen edellyttää tämän historian käsittelyä ja kriittisiä arvioita siitä, miten eriarvoistavat käytännöt läpäisevät yhteiskunnan osa-alueet.

Eurooppalaisen kolonialismin ja rotuajattelun historia on myös suomalaista historiaa. Suomalaisia oli mukana Ruotsin vallan aikaisissa siirtokunnissa Pohjois-Amerikassa ja Karibialla sekä yrityksissä hankkia siirtomaita Afrikasta. Ajan hengen mukaisesti siirtomaapyrkimyksillä tavoiteltiin taloudellista vaurastumista, mutta niihin liittyi myös ajatuksia vähemmän kehittyneiden kansojen ”sivistämisestä” ja käännyttämisestä kristinuskoon.

Suomessa sijaitsevat yritykset hyötyivät siirtomaakaupasta ja kolonialismin mukana rakentuneista epätasa-arvoisista taloussuhteista. Suomalaisia lähti myös siirtolaisina asuttajakolonialismin ja alkuperäiskansoilta vallattujen alueiden myötä syntyneisiin maihin.

Suomessa omaksuttiin kulttuuriset käsitykset, joissa eurooppalaisuuteen liitettiin korkeampi sivistystaso, moderniteetti ja ylemmyys. Kuuluminen Eurooppaan ja ”länsimaihin” on tarkoittanut erottautumista vähemmän kehittyneiksi ajatelluista kansoista ja maanosista. Monet rasistiset ajatustavat siirtomaavallan alaisista kansoista olivat tavallisia myös Suomessa. Kuvaukset afrikkalaisista ihmisistä suomalaisissa tietosanakirjoissa ja lehdissä 1900-luvun alkupuoliskolla seurailivat muualla Euroopassa vallitsevia kolonialistisia ajatustapoja. Myös tuotepakkauksiin ja mainontaan sisältyvä rasistinen kuvamaailma on ollut hyvin samantyyppistä eri puolilla Eurooppaa riippumatta siitä, oliko mailla siirtomaita.

Suomalaisen rasismin historia liittyy myös saamelaisten ja romanien kohteluun. Saamelaisten maaoikeuksia murennettiin 1700-luvulta alkaen, ja päätösvaltaa siirrettiin saamelaiskyliltä valtiolle ja paikallishallinnolle. Rotuajattelussa saamelaisia pidettiin vähemmän kehittyneenä kansana, jonka fyysisiä piirteitä tutkijat mittasivat. Vuosina 1926–1934 toteutetussa tutkimusohjelmassa kallonmittauksia tehtiin yli kolmasosalle saamelaisista.

Romaneja kontrolloitiin irtolaislain nojalla niin Ruotsin ja Venäjän vallan aikana kuin itsenäisessä Suomessakin. Jatkosodan aikana romaneille perustettiin pakkotyöleirejä, ja sotien jälkeisinä vuosikymmeninä suuri määrä romanilapsia sijoitettiin lastenkoteihin.

Totuus- ja sovitteluprosessit ovat yksi tapa käsitellä historiasta kumpuavia eriarvoisuuksia. Niiden kautta valtio ja muut vastuulliset toimijat voivat osoittaa tunnistavansa väärät toimintatavat ja historian kipupisteet. Mutta edelleen ajankohtaiset valtasuhteet ja taloudelliset logiikat voivat myös estää todellisen muutosprosessin.

Tarvitaan ymmärrystä siitä, millaisten kehityskulkujen tulosta nykypäivän rasismi on, mutta myös aktiivisia toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi. Kouluissa ja oppilaitoksissa tulisi opettaa rasismin ja kolonialismin historiaa sekä liittää ne osaksi nykyisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Monissa maissa on myös esitetty vaatimuksia tiedon kolonialististen ja länsimaita suosivien rakenteiden purkamisesta.

Näiden lisäksi tarvitaan rasisminvastaista politiikkaa ja tekoja, joilla puututaan arjen rasismiin, työmarkkinoiden syrjintään ja kulttuurissa toistuviin rasistisiin kuvauksiin.

Suvi Keskinen

Kirjoittaja on etnisten suhteiden professori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?