Perintömetsän voi suojella joko määräajaksi tai ikuisesti - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Perintömetsän voi suojella joko määräajaksi tai ikuisesti

Molemmissa tapauksissa vasta asiantuntijan maastokäynti paljastaa, onko suojelulle perusteita.

Julkaistu: 3.7. 2:00

Saapastelemme aurinkoisena kesäpäivänä kolmen ja puolen hehtaarin metsässä.

Metsäkeskuksen Lauri on tullut Kouvolasta asti katsomaan, olisiko perintömetsässä sellaisia suojeluarvoja, että se voitaisiin liittää joko Metso-suojeluohjelmaan tai sitten suojella määräaikaisesti.

Metso on kaupunkilais­metsänomistajalle mukava ohjelma, koska siinä puusto korvataan täydestä markkina-arvostaan. Määräaikaisessa suojelussa on kyse pienemmistä korvauksista.

Koska molemmissa ohjelmissa on kyse hallinnollisesta byrokratiasta, omistajan pitää osata soittaa oikeaan toimistoon. Metso-ohjelmia hoitavat alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ely). Määräaikaisessa suojelussa auttavat alueelliset metsäkeskukset.

Metsäkeskuksen Laurilla oli aikaa, joten hän valikoitui kontaktihenkilöksi. On opettavaista katsoa ammattilaisen silmin läpituttua marja- ja sienimetsää.

Metsäkeskuksen esimerkkilaskelmassa kymmenen vuoden hakkuurauhoitus metsässä, jonka puuston arvo on runsaat 70 000 euroa, olisi hieman yli 2 000 euroa. Rahaa sekin.

Vaikka tietysti minulle ja veljelleni kelpaisi ikuinen rauhoitus ja täyskorvaus vielä paremmin.

Mutta ei kannata laskeskella seteleitä. Lauri pyörittää päätään. Liian nuorta puustoa, ei lähteitä, ei puronvarsia, ei lehtoa, ei riittävästi lahopuuta.

Yritän esitellä maariankämmeköitä, satunnaista pystyyn lahonnutta kuusta tai lapsuudesta tuttuja polkuja. Lauri mutisee jotain kuivasta kangasmetsästä, jossa puuston keski-ikä pitäisi olla selvästi toistasataa vuotta.

Tätä ei pappa tullut ajatelleeksi, kun 1960-luvun lopulla myi metsää maatilan elintasosiiven rakentamiseksi. Rakennettiin porakaivo, sisävessa, sauna, kylpyhuone ja öljylämmitys koko taloon.

Metsä on saanut kasvaa yli 50 vuotta kaikessa rauhassa. Tuulenkaatoja on sahattu saunapuiksi ja tiivistä mäntynuorisoa harvennettu.

Ei siis ihme, ettei lahopuita ole, ei ainakaan vielä.

Lopputulema on, että perilliset voivat joskus 40 vuoden päästä yrittää saada metsää uudestaan suojeluohjelmaan. Meidän elinaikanamme se ei onnistu.

Mutta eipä ole halua hakkuisiinkaan.

Metsän ja sen omistajien ikääntymisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että mitään erityistä ei tarvitse tehdä. Asia hoituu itsestään.

Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimituksen toimittaja.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?