Intersektionaalisuus tunnistaa moninaisuuden - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Vieraskynä

Intersektionaalisuus tunnistaa moninaisuuden

Vaikka termi tuntuisi monimutkaiselta, sen periaate on yksinkertainen: kukaan meistä ei edusta pelkästään sukupuoltaan tai muuta yksittäistä asiaa.

Julkaistu: 3.7. 2:00

Suomen kesän tähän mennessä kiivain keskustelu näyttää kiertyneen yhden sanan ympärille. Intersektionaalisuus on yhtäkkiä suomalaisille kuuma uusi peruna. Syy lienee sanayhdistelmässä, jota ministeri Maria Ohisalo (vihr) käytti luonnehtiessaan hallituksen uutta tasa-arvo-ohjelmaa. Hän totesi, että sen kantavana näkökulmana on intersektionaalinen feminismi.

Monien kommentoijien mukaan intersektionaalisuus-sana on vaikea ja poissulkeva, joidenkin mielestä sanahirviö. On kiinnostava kysymys, olisiko intersektionaalisuuden ja tasa-arvon yhdistelmä ministerin lausunnossa herättänyt vastaavia intohimoja. Merkille pantavaa on myös, että samanlaista monimutkaisuutta ja vaikeutta ei välttämättä nähdä vaikkapa talouteen liittyvässä terminologiassa. Kuinka usein näemme valitettavan, että bruttokansantuote tai indeksikorotus olisi liian monimutkainen ilmaisu?

Intersektionaalisuuden ja feminismin yhdistyminen ministerin tulkinnassa on siis kuumentanut tunteita. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa feminismiä ei kuitenkaan mainita kertaakaan. Intersektionaalisuuden merkitystä avataan heti ohjelmatekstin alkupuolella.

Siellä todetaan, että intersektionaalisuus tarkoittaa ”tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden, sukupuolen ohella, esimerkiksi sosioekonomisen taustan, asuinpaikan, alkuperän, perhetaustan, koulutuksen, iän, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön asemoitumiseen yhteiskunnassa”. Toisin sanoen yksilöillä on erilaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia kiinnikkeitä, jotka säätelevät ja mahdollistavat yksilön toimintaa.

On totta, että intersektionaalisuus on lainasana, eikä sille ole nasevaa suomenkielistä synonyymia. Edellä avatut merkityksetkin saattavat kuulostaa mutkikkailta. Periaate intersektionaalisuudessa on kuitenkin yksinkertainen: intersektionaalinen ajattelu tunnistaa moninaisuuden. Se mahdollistaa identiteetteihin perustuvan luokittelun tarkan analyysin ja auttaa näkemään, kuinka yhteiskunnalliset rakenteet toimivat erilaisten erontekojen varassa.

Se on väline, jolla saadaan esiin esimerkiksi syrjinnän moniperusteisuutta, mutta yhtä lailla sen avulla voidaan miettiä sitä, kuinka etuoikeudet ja eriarvoisuudet yhteiskunnallisesti muodostuvat.

Käsitteen käytön yhteydessä on hyvä muistaa myös sen juuret, ja siksi feminismin liittäminen intersektionaalisuuteen on olennaista. Käsitettä alkoi 1980-luvun lopulla käyttää yhdysvaltalainen musta feministi-oikeustieteilijä Kimberlé Crenshaw. Hän pohti oikeusjärjestelmän kyvyttömyyttä tunnistaa sitä, että mustiin naisiin kohdistui sekä sukupuoleen perustuvaa että rodullistavaa syrjintää. Crenshaw mallinsi tätä tilannetta tienristeyksen (intersection) kielikuvan avulla. Suomeksi sopiva ja yleisesti käytetty termi on moniperusteinen syrjintä.

Intersektionaalisuuden tutkijat puhuvat myös risteävistä tai toisiaan leikkaavista eroista, jotka vaikuttavat toisiinsa. Erot eivät ole oletuksia yksilön ominaisuuksista vaan määrittelyn tulosta. Niiden intersektionaalisessa analyysissa ei ole kyse vastakkainasetteluista vaan mahdollisuudesta tehdä näkyväksi hierarkkisia asetelmia ja purkaa niitä.

Intersektionaalisuus tarkoittaa siis vielä syrjintäkysymystä laajemmin sitä, että kukaan ei edusta pelkästään sukupuoltaan. Eikä pelkkä sukupuoli tai mikään muukaan yksittäinen tekijä riitä selittämään minuuden muotoutumista tai sitä, miten meitä kohdellaan yhteiskunnan jäseninä. Kuten tutkijat Patricia Hill Collins ja Sirma Bilge ovat todenneet, ajattelun välineenä intersektionaalisuus auttaa ymmärtämään elämän monimutkaisuutta.

Intersektionaalisuudesta käyty keskustelu osoittaa, että Suomessa ja suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa tarvitaan lisää tutkimuslähtöistä ja käsitteellistä ymmärrystä eriarvoisuuksiin ja etuoikeuksiin liittyen.

Intersektionaalisuus voi parhaimmillaan yhdistää tähän asti jossain määrin erillisiä keskusteluja ja mahdollistaa laajemman yhteiskunnallisen ja rakenteellisen tarkastelun, samoin kuin pyrkimyksen muuttaa eriarvoistavaa kohtelua ja olosuhteita. Ei kavahdeta käsitettä vaan laitetaan se hyödylliseen käyttöön.

Leena-Maija Rossi ja Kristiina Brunila

Rossi on yliopistonlehtori Helsingin yliopiston kulttuurien osastossa. Brunila on kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon professori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?