Afrikan auttaminen on Suomen edun mukaista - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Vieraskynä

Afrikan auttaminen on Suomen edun mukaista

Suomen Afrikka-strategian on keskityttävä keinoihin, joilla luodaan Afrikkaan kestävää talouskasvua. Myös EU:n tuoreen strategian tarjoamiin mahdollisuuksiin pitää tarttua.

Julkaistu: 8.7. 2:00

Koronavirus­pandemia ei toistaiseksi ole iskenyt voimalla Afrikkaan, jonka haaste on väestön­kasvu. Maan­osan 1,2 miljardin ihmisen väestön ennustetaan kaksin­kertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Silloin 40 prosenttia maailman ala­ikäisistä asuisi Afrikassa.

Jos nuorille ei löydy työtä, he lähtevät muualle etsimään parempaa tulevaisuutta. Jo nyt Afrikassa on työn perässä muuttoa, mutta yli 80 prosenttia siitä on maanosan sisäistä. Toistaiseksi vain pieni osa on pyrkinyt Eurooppaan, mutta muuttoliike voi nopeasti kasvaa. Työpaikkojen luominen Afrikkaan onkin EU:n ja Suomen etujen mukaista.

Afrikkaan syntyy yrittäjyyttä ja työpaikkoja, mutta se edellyttää ­yhteiskunnallista vakautta, jota voidaan pohjustaa kauppa- ja kehitysyhteistyöllä. Meidän on uskallettava jatkossakin asettaa Afrikalle yhteiskunnan vakautta ja korruption ehkäisyä koskevia tavoitteita, vaikka Kiina tarjoaisi Afrikan maille kumppanuutta ilman reunaehtoja.

Euroopan unioni on yhä tärkein kauppa- ja kehityskumppani Afrikassa. EU:n osuus Afrikan ulkomaankaupasta on 36 prosenttia, kun Kiinan osuus on 16 prosenttia ja Yhdysvaltojen vain kuusi prosenttia. Suorista investoinneista EU:n osuus on 40 prosenttia, kun Yhdysvallat jää seitsemään prosenttiin ja Kiina viiteen prosenttiin. Kehitysavussakin EU:n osuus on yli puolet, joten Afrikalla on vahvat syyt kuunnella EU:n toiveita.

Uutta yrittäjyyttä ja työtä luodaan Afrikkaan jo sisämarkkinahankkeella, jossa Afrikan maat lisäävät keskinäistä kauppaa tulleja ja byro­kratiaa karsimalla. Vain 17 prosenttia maanosan kokonaisviennistä on suuntautunut toiseen Afrikan maahan, kun EU:ssa keskinäisen kaupan osuus on 69 prosenttia. Korkeiden tullien ohella kehnot liikenneyhteydet vaikeuttavat keskinäistä kauppaa.

Afrikan ongelma on talouskasvun epätasaisuus. Etelä-Afrikka ja Pohjois-Afrikan maat, kuten Egypti, ovat olleet ainoita talouskasvun maita, mutta nyt Itä-Afrikasta Etiopia, Kenia, Ruanda ja Tansania ovat nousseet nopeasti kasvavien talouksien joukkoon – kiitos olojen vakautumisen ja uusien tuotannollisten investointien.

Länsi-Afrikassa maat ovat yhä riippuvaisia mineraalien ja öljyn myynnistä maailmalle. Afrikassa voi toki ottaa kehitysloikkia mobiili­teknologian avulla, mutta ennen kaikkea tarvitaan työtä luovia tuotannollisia investointeja. Afrikan on kehityttävä raaka-aineiden tuottajasta jalostajaksi.

Nopea kaupungistuminen ja ilmastonmuutos haastavat Afrikkaa. Jos Afrikassa yli 50 prosenttia väestöstä asuu kohta kaupungeissa, jäte-, energia- ja vesihuollon on oltava kunnossa ja liikenteen päästöjen on pysyttävä kurissa. Vaikka maailman päästöistä Afrikan osuus on vain neljä prosenttia, 80 prosenttia siitä syntyy liikenteen fossiilisista polttoaineista. Maanosa kaipaakin ilmastoneutraalia kasvua tukevaa osaamista ja teknologiaa.

Maaliskuussa julkistetussa EU:n Afrikka-strategiassa luvataan Afrikalle käytännönläheistä apua työtä ja kestävää kasvua luovissa hankkeissa. Komissaari Jutta Urpilaisen johdolla EU syventää yhteistyötä viidellä avainalalla, joita ovat vihreä siirtymä, digitalisaatio, kestävä kasvu ja työpaikat, rauha ja hallinto ­sekä muuttoliike ja liikkuvuus.

Suomen tulevassa Afrikka-strate­giassa on tartuttava EU:n strategian tarjoamiin mahdollisuuksiin ja samalla ehdotettava käytännön keinoja, joilla vahvistetaan Suomen kaupankäynnin ja kehitysyhteistyön tuloksellisuutta. Poliittisen liturgian sijasta Suomen strategian on oltava tiekartta tavoitteineen, aikatauluineen ja vastuineen.

Suomella on huippuosaamista ja teknologiaa Afrikan auttamiseksi, joten yrityssektori on saatava paremmin mukaan. Viennistämme Afrikan osuus on 2,4 prosenttia, joten maanosan on oltava yhä useamman vientifirman harkinnassa.

Ennakkoluulojen ei pidä estää näkemästä mahdollisuuksia, vaikka markkinat ovat vaikeat. Osaamisemme on siirryttävä luontevasti kauppa- ja kehitysyhteistyön kautta Afrikan talouksien vahvistamiseen. Muutoin Afrikan ongelmat muuttuvat meidän ongelmiksemme.

Timo Vuori

Kirjoittaja on Kansainvälisen kauppakamarin maajohtaja, Keskuskauppakamarin johtaja sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsen.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?