Tänä vuonna näin ensimmäistä kertaa, miltä näyttää, kun kevät saapuu Suomeen.
Olin nimittäin pahimman korona-ajan mökillä etätöissä. Keskellä metsää googlasin muuttolintujen tuntomerkkejä ja kuuntelin laiturilla jäiden paukkumista.
Se oli kaupunkilaispojalle ennennäkemätön jännitysnäytelmä.
Heräilevän luonnon keskellä oli kerrankin aikaa miettiä, mitä ihmettä maailmassa oikein tapahtuu.
Minulle on aina opetettu, että talouskasvu, yksilönvapaudet ja matkustelu ovat sellaisia supervoimia, ettei niitä voi mikään pysäyttää.
Olen esimerkiksi kuullut, että lentoliikennettä ei ole mahdollista jarruttaa ja ettei yksittäisten ihmisten omiin arjen valintoihin voi ulkopuolinen vaikuttaa. Saavutetuista eduista ei luovu kukaan.
Nyt kuitenkin ihmiset käyttäytyivät toisin. Suurimmalle osalle sopi, että lomalennot tehtiin mahdottomiksi, kaljalle ei päässyt ja joka välissä pitää pestä kädet. Jopa Uudenmaan rajoille asettuneet poliisivoimat olivat täysin ymmärrettävä toimenpide. Joka ikinen suomalainen janosi tutkittua faktatietoa virustilanteesta, huuhaalle viitattiin kintaalla.
Oikeastaan ainoa asia, mistä napistiin, oli se, että olisi pitänyt toimia vielä nopeammin ja tehokkaammin. Viruskriisin ennaltaehkäisyä peräänkuulutettiin.
Tämä kaikki sai minut pohtimaan sitä, miksei vielä suurempaan kriisiin suhtauduta samalla vakavuudella. Maailman tiedeyhteisö on nimittäin harvinaisen yksimielinen siitä, että ilmastonmuutos on ihmiskunnalle valtava katastrofi. Pahempi kuin koronavirus.
Ilmastonmuutokseen voisi ehtiä vielä vaikuttamaan ennen kuin kaikkien ennustama painajainen on jo päällä. Mullistuksista on varoitettu kyllästymiseen asti. Kukaan ei voi ainakaan väittää, että lajikato, tulvat, polttavat helteet ja ilmastopakolaiset ovat tulossa yllätyksenä.
En ihan ymmärrä, miksi samaan aikaan ilmastonmuutokseen varautuminen on ”hössötystä” ja ”piiperrystä”, mutta koronaviruksen torjuminen on ehdottoman tärkeää ja fiksua.
Ehkä juuri nyt etenevä pandemia on helpompi hahmottaa kuin epämääräisen ajan päästä hitaasti tapahtuva ilman lämpeneminen.
Nähdäkseni ilmastonmuutosta pitäisi torjua samalla tavalla kuin koronaa. Kansalaisten on nyt johdateltava vallanpitäjiä jämäkämpiin valintoihin. Ehkä silloin sukupolvet minunkin jälkeeni näkevät, miten kevät saapuu Suomeen.
Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimittaja.
