Hyvä tarkoitus ei oikeuta pahuutta - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Hyvä tarkoitus ei oikeuta pahuutta

Onnellisessa Suomessa on muutamia hyvän ja pahan yhdistelmiä, joista puhutaan mutta joiden korjaaminen on liian hidasta.

Julkaistu: 21.7. 2:00, Päivitetty 21.7. 7:29

Ketjussa tupakoiva kaksivuotias oli pysäyttävä näky Iltalehdessä pari vuotta sitten. Köyhän indonesialaisperheen lapsi oli oppinut poimimaan tumppeja teiden varsilta, ja seurauksena oli nikotiiniriippuvuus.

Lapsille sai markkinoida tupakkaa Suomessakin vielä 1950-luvulla. Moni uskoi tupakoinnin parantavan sairauksia ja ehkäisevän ”taudinsiementen” leviämistä.

Tupakkateollisuus on esimerkki siitä, miten hyvä ja paha voivat sekoittua. Tupakka tappaa, mutta vielä 2000-luvun alussa ala sai ­sponsoroida näyttävästi urheilua ja yleisötapahtumia. Onnistumisissa oli savunmakua.

Ihminen on kautta aikojen ollut kekseliäs yhdistämään hyvää ja pahaa. Rajuimmillaan poliittinen valta perustuu pelkoon, pakottamiseen ja palkitsemiseen. Niillä rakennetaan kansallista menestystä ja yksituumaisuutta diktatuureissa ja monissa heikon demokratian maissa. Asunto, etuoikeudet palveluissa ja hengissä pysyminen voivat olla palkintoja vallanpitäjiltä.

Ihmisiä osataan sitouttaa ja kannustaa kierosti. Uskonnollisissa yhteisöissä voidaan sallia mani­pulointi ja hengellinen väkivalta samalla, kun tarjolla on turvaa ja pelastusta. Myös parisuhde voi olla kuristava, jos vastakkain ovat kauniit lupaukset ja onneton arki. Näissä tilanteissa ulkopuolelta annettu neuvo on usein: lähde, pahan kierre kannattaa katkaista.

Pahan kierteet pitäisi katkaista aina, kun kyse on elämästä ja yhteisestä ympäristöstä. Onnellisessa Suomessa on muutamia hyvän ja pahan yhdistelmiä, joista puhutaan mutta joiden korjaaminen on liian hidasta. Esimerkiksi rahapelaamisen ­tiedetään aiheuttavan riippuvuutta, ja monilla pelikoukussa olevilla on vakavia talousvaikeuksia ja terveysongelmia. Surullisista seurauksista huolimatta Veikkauksen pelejä on markkinoitu mielikuvilla voitosta, vapaudesta ja onnesta.

Vinksahtanutta järjestelmää puolustetaan sillä, että pelituotoilla tehdään paljon hyvää. Haittojen on sanottu koskevan melko pientä joukkoa – Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 112 000 suomalaisella on rahapeliongelma.

Perustelut ovat kestämättömiä. Tiedettä, kulttuuria ja harrastuksia ei pidä rahoittaa tietoisesti kurjuutta aiheuttaen. Vaikka pelaaminen on lottokansan enemmistölle viatonta huvia, ilmiöllä on tutkitusti musta puolensa. Harva pystyy sanomaan, mikä on sopiva kärsijöiden määrä hyvän hinnaksi.

Poliitikoilla on moraalinen velvollisuus korjata järjestelmä erityisesti siksi, että vähäisen koulutuksen, työttömyyden sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien tiedetään lisäävän ongelmapelaamisen riskiä, ja haitat ulottuvat perheisiin ja lapsiin. ­Sivistysvaltio ei kohtele heikompia välineinä tuottaa yhteistä iloa.

Toinen remonttikohde löytyy elinympäristöstämme. Teollistuva maailma ehti vuosisadat hyödyntää luonnonvaroja liian ahnaasti. Hyvää tarkoittaen tehtiin myös pahaa: ihmisen vaurastumisen hinta oli luonnon köyhtyminen, ja monessa paikassa eletään nyt jätevuorten varjossa.

Suomellakin on ympäristön korjausvelkaa. Toisaalta on myös nähty, että virheitä osataan paikata ja tuotantotapoja uudistaa eri aloilla. Esimerkiksi Suomen Akatemian tukemassa Just food -tutkimushankkeessa kehitetään ihmisen ja ympäristön kannalta kestävää ja oikeudenmukaista ruokajärjestelmää. Työssä on mukana eri tieteenalojen tutkijoita, yrityksiä ja viljelijöitä.

Akateemikko Markku Kulmala arvioi Ylen haastattelussa, että maailmalla on alle 40 vuotta aikaa tehdä ratkaisevia tekoja ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. Toimet eivät voi muistuttaa ikiliikkujaa, joka yhdellä kädellä rikkoo ja toisella korjaa. Ihmisen on kyettävä useisiin hyviin tekoihin yhtä aikaa ja jätettävä pahuudet vähemmälle.

Arvojen ristipaineessa hyvän ja pahan määrittely voi olla vaikeaa. Pelkkä julkinen keskustelu voi ­hengästyttää ja viedä kyvyn ajatella selkeästi. Ainakin poliitikkojen pitäisi erottaa olennainen ja nostaa työlistan kärkeen elintärkeät asiat. Toiseen koriin kannattaisi poimia ne rakenteelliset ongelmat, jotka kohtelevat ihmisiä epäoikeudenmukaisesti ja jatkuessaan hapertavat yhteiskuntaa. Vastuupaikoilla pitäisi ymmärtää, että yhteisen ajan tuhlaaminen joutavanpäiväiseen on pahan palvelemista.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja e2 Tutkimuksen johtaja.

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?