Paluu työelämään edellyttää hyvinvoinnin ja toimijuuden vahvistamista - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Paluu työelämään edellyttää hyvinvoinnin ja toimijuuden vahvistamista

Vaikuttavaa työllisyyspolitiikkaa olisi kouluttaa systemaattisesti perusasteen koulutuksen varassa olevia. Vaikuttavuuden mittareita olisivat tällöin työkyvyn ja koulutusasteen koheneminen.

Julkaistu: 27.7. 2:00

Helsingin Sanomat kirjoitti (19.7.) tukea vaille jääneistä, työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvista nuorista. Samaan aikaan pohjustetaan työllisyystoimia. On ymmärrettävä, että nämä kytkeytyvät toisiinsa.

Vuonna 2019 työttömyys oli jo lähellä tasapainotyöttömyyttä. Mielenterveydelliset syyt ylittivät tuki- ja liikuntaelinsairaudet alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden syinä. Työvoiman ulkopuolella oltiin useammin kuin työttöminä; yleisimpiä syitä olivat opiskelu ja eri eläkkeet. Keski-ikäisten kohdalla korostui työkyvyttömyys.

Eläketurvakesksuksen tutkijan Mikko Laaksosen ja Kelan tutkijan Jenni Blomgrenin tuoreessa analyysissa työkyvyttömyyttä edelsi korkeampi työttömyys. Monella oli mielenterveysongelmia. Samalla heikko työllisyys on yleistä kouluttamattomilla. Perusasteen koulutuksen varassa oli vuonna 2018 35–39-vuotiaista miehistä jopa 17 prosenttia ja naisistakin yhdeksän prosenttia.

Ehdotettuihin työllisyystoimiin lukeutuu ansiosidonnaisen porrastaminen. Normaalioloissa työmarkkinoilla on paljon erilaisia siirtymiä ja dynamiikkaa, ja työttömiksi tulleista ylivoimainen enemmistö työllistyy pian uudelleen.

Porrastamista koskeva ehdotus perustuu aiempaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) analyysiin. Siinä ansiosidonnaisen lopulla työttömistä, joita oli enää viitisen prosenttia alun perin työttömiksi tulleista, noin kymmenesosa työllistyi uuteen tai aiempaan työpaikkaansa ja viisi prosenttia siirtyi työvoiman ulkopuolelle. Työllisyysefekti oli siis vaisu.

1990-luvulta lähtien sosiaaliturvaan on kohdistettu erilaisia ehtoja, karensseja ja sanktioita. On tietenkin selvää, että työikäisen väestön tulisi olla työssä peruspalveluiden rahoittamiseksi. On kuitenkin epäselvää, onko toimeentuloturvan rajoituksilla ollut myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Kokonaan tutkimatta on se, onko niillä ollut pitkällä aikavälillä kielteisiä työllisyysvaikutuksia. Toimeentulon uhkaaminen rajoittaa ihmisen toimijuutta ja elämänhallinnan edellytyksiä.

Työ määrittää identiteettiämme niin keskeisesti, että työkykyiset kyllä hakeutuvat työhön. Harvalukuisen, mahdollisesti työtä pakoilevan joukon suitsiminen on byrokraattista ja tulee kalliiksi.

Työllisyystoimissa tulisi kauttaaltaan huomioida, että pitkittyvästi työttömäksi tai työvoiman ulkopuolelle jäävillä vaikuttavat toimet ovat sairauksia hoitavia ja työkykyä tukevia palveluita. Vaikuttavaa työllisyyspolitiikkaa olisi kouluttaa systemaattisesti perusasteen koulutuksen varassa olevia. Vaikuttavuuden mittareita olisivat tällöin työkyvyn ja koulutusasteen koheneminen. Vasta hyvinvoinnin ja toimijuuden vahvistuttua on odotettavissa siirtymiä työelämään.

Jotta työhön halutaan ja työssä jaksetaan, myös palkkauksen tasa-arvoon ja työn laatuun on olennaista kiinnittää huomiota. Työn liiallinen intensiteetti, matalapalkkatyöt ja tällä hetkellä jo liiankin joustava työvoiman käyttö – kuten töiden jatkuva kilpailuttaminen tai epämielekkäät alusta-, yksinyrittäjä- ja osa-aikatyöt – eivät houkuttele tarttumaan työhön.

Satu Ojala

sosiaalipolitiikan ja työelämäntutkimuksen yliopistolehtori, Tampereen yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Mielenterveys|23-vuotias Ronja saattaa olla eläkkeellä jo ensi syksynä – Mielen­terveys­ongelmat ajavat nuoria työkyvyttömyys­eläkkeelle ja osin turhaan, sillä monia heistä ei edes tutkita kunnolla

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?