Ihmisyys jäi solvausten alle poliittisessa keskustelussa - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Ihmisyys jäi solvausten alle poliittisessa keskustelussa

Paheksunnan sijaan olisi olennaista miettiä sitä, mistä kommentti kertoo.

Julkaistu: 1.8. 2:00

Poliittisen keskustelun kulttuuri on noussut viime aikoina valtavaksi puheenaiheeksi – syystäkin. Yksi keskustelun katalyytti oli kansanedustaja Mauri Peltokankaan (ps) taannoinen video, jossa hän totesi esimerkiksi näin: ”Hän [pääministeri Sanna Marin (sd)] möi sinun maasi juuri Brysselissä – hän ja hänen poliittiset iljettävät toverinsa. Minä halveksin tätä sakkia niin paljon, ettei voi halveksia enempää.” (esim. HS 28.7.).

Sitä niittää, mitä kylvää, sanotaan. Yhtään hyvää siementä ei yhteiskunnallisessa keskustelussa ole kylvetty ainakaan viime vuosina. Keskustelu ei kärjistynyt hetkessä, eikä syylliseksi voi nimetä vain yhtä joukkoa. Muutos tapahtui vaiheittain, ja vähitellen kylvetylle maaperälle on kasvanut pisteliäitä ohdakkeita.

Erään määritelmän mukaan politiikka on peliä ajasta ja tilasta. Pelissä kehityksen suunta on ollut se, että keskustelun johtajuuden – ajan ja tilan – on saanut kulloinkin kärkevimmin asiansa esiin tuonut taho. Erityisesti viime hallituskaudelta yleistynyt suunta on ollut ajan ja tilan hankkiminen tahallisella väärinymmärtämisellä. Lauseita irrotetaan kontekstistaan, ja niille rakennetaan kritiikin iskuvoima. Ja vaikka lausuntojen todellista tarkoitusta jälkikäteen korjaillaan, vahinko on jo tapahtunut. Korjaukset tehdään avaajan määrittelemällä pelikentällä, ja ne jäävät kohun peittoon.

”Ei, kyllä minulle tehtävät kansakunnan kusitolppana riittävät”, Juha Sipilä (kesk) kommentoi taannoin mahdollista halukkuuttaan valtiovarainministerin tehtävään. Kommentti herätti tuoreeltaan paheksuntaa, vaikka suunnilleen samaa sanamuotoa on käytetty monesti. Paheksunnan sijaan olisi olennaista miettiä sitä, mistä kommentti kertoo. Poliittisten päättäjien ihmisyys on unohdettu. Asiallisen ja ehdottoman tarpeellisen kritiikin sijaan henkilön halventamisesta on tehty sallittua.

Keskustelukulttuurin ytimessä on kahtiajako, eikä sitä voida ratkaista uudella kahtiajaolla asettamalla syyllisen viitta vain harvojen harteille. Syyttelyn sijaan jokaisen tulisi katsoa peiliin ja kysyä: Olenko edistänyt tätä kehitystä? Mitä juuri minä voin tehdä tämän ongelman ratkaisemiseksi? Ongelma ei ratkea sillä, että asettaa vastuun jonkun toisen kannettavaksi. Jos kukaan ei ole vastuussa, kaikki ovat vastuussa.

Olemme hukanneet otteemme ihmisyyteen. Tämä ote on syytä löytää uudelleen. Repivien voimien sijaan tarvitaan yhdistämistä.

Janne Mäkinen

varapuheenjohtaja, keskustaopiskelijat, Rovaniemi

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Kommentti|Perussuomalaisten johdolla politiikan kielen­käyttö kovenee tavalla, josta ei kannata vaieta

Luetuimmat - Mielipide

Luitko jo nämä?