Kotoperäinen karjalan kieli tarvitsee oman kielilain - Mielipide | HS.fi

Kotoperäinen karjalan kieli tarvitsee oman kielilain

Kielen elpymisen eteen on tehty jo paljon työtä, mutta mukaan tarvitaan koko karjalankielinen yhteisö.

14.9. 2:00

Hallitusohjelman mukaan Suomessa laaditaan uusi kielipoliittinen ohjelma, joka ottaa huomioon entistä kattavammin alkuperäiskansan kielten eli saamen kielten lisäksi myös muut Suomessa kauan käytetyt kielet, kuten karjalan. Viimeisimpien arvioiden mukaan karjalaa puhuu Suomessa noin 11 000 ihmistä ja heidän lisäkseen sitä ymmärtää noin 20 000 henkeä.

Anneli Sarhimaa, professori ja karjalan kielen asiantuntija.­

Suomessa kotoperäinen karjala on kriittisesti uhanalainen, vaikka viime vuosina onkin tapahtunut sen elinvoimaisuuden kannalta myönteisiä asioita. Karjala lisättiin vuonna 2009 niiden kielten joukkoon, joihin Suomi soveltaa eurooppalaista alueellisten ja vähemmistökielten peruskirjaa. Itä-Suomen yliopistossa voi opiskella karjalan kieltä, ja karjalan arkikäyttö on lisääntynyt digitaalisen maailman tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta.

Edistysaskeleista huolimatta tilanne on haastava yhteiskunnan ja karjalankielisen yhteisön sekä itse kielen näkökulmasta.

Toivoa karjalan kielen elinvoimaisuuden palaamiselle antaa se, että karjala on hallitusohjelmassa sovittua kielipoliittista ohjelmaa laadittaessa monessa suhteessa melko hyvissä lähtöasemissa. Kieltä tutkittiin vuosina 2010–2013 toteutuneessa monitieteisessä ja kansainvälisessä Eldia-projektissa, jonka pääkoordinaattori olin. Eldia tuotti paljon tutkimuspohjaista tietoa, josta on hyötyä ohjelmaa tehtäessä, mutta myös laajemmin karjalan kieltä, sen asemaa ja puhujien kielellisiä oikeuksia vahvistettaessa.

Eldia esitti myös suosituksia karjalan ja sen puhujien tilanteen parantamiseksi. Lainsäädäntöön liittyvien suositusten mukaan karjalan kotoperäisenä kielenä tulisi olla perustuslaissa, se tulisi ottaa huomioon erityisesti opetusta koskevassa erityislainsäädännössä ja karjalan tulisi saada oma kielilakinsa.

Karjalan kielen elvytysohjelmassa tehtiin vuosina 2018–2019 ruohonjuuritasolla kielen elvyttämisen asiantuntijan koordinoimana paljon määrätietoista elvytystyötä. Hankkeisiin osallistuneiden toimijoiden käytännön kokemuksista muodostuu hyvä lähtökohta elvytyksen jatkamiselle ja kehittämiselle. Karjalan kielen jo varovaisen toiveikas voimaantuminen on kuitenkin vaarassa tyrehtyä tai jopa loppua kokonaan, sillä valtion rahoittama elvytystoiminta keskeytyi tämän vuoden alussa Karjalan kielen seuran saaman valtionavustuksen käyttöä koskevan tarkastuksen vuoksi.

Pohja jatkotyölle karjalan kielen aseman tukemiseksi ja kielen elpymiseksi Suomessa on siis jo luotu, mutta sekä toiminta että sen rahoitus ovat jäissä.

Kielen eteen tehdystä työstä ei ole kielen elpymisen ja elinvoimaisena säilymisen kannalta paljonkaan hyötyä, jos avainasemassa oleva karjalankielinen yhteisö ei ole siinä tavoitteellisesti mukana.

Nyt yhteisö on valitettavasti hyvin hajanainen. Kahden vastakkain asettuneen intressiryhmän keskusteluyhteys katkesi jo joitakin vuosia sitten, eivätkä sovitteluyritykset ole johtaneet sen palauttamiseen. Kiistoihin on pyritty tekemään osallisiksi myös ulkopuolisia, kuten tutkijoita, virkamiehiä ja toimittajia. Suurin osa yhteisön jäsenistä jättäytyy kiistojen ulkopuolelle, ja osa on kiistojen vuoksi jo vieraantunut ajatuksesta, että karjalan kielen hyväksi olisi jotain tehtävissä.

Vaativaksi tilanteen tekee kielen näkökulmasta se, että Suomessa puhutaan edelleen kaikkia kolmea karjalan päämurretta. Niistä vienankarjalalla ja livvinkarjalalla on kummallakin oma, jo vakiintunut kirjakielensä. Eteläkarjalalla sitä ei ole. Kielikoulutuksen ja kielituotteiden kannalta eri murteiden käyttäjät ovat eriarvoisessa asemassa keskenään.

Karjalan kielen tulevaisuus kuitenkin riippuu kaikkien kolmen päämurteen puhujien kielellisten oikeuksien toteutumisesta kestävästi. Erityisesti vienankarjalan ja eteläkarjalan suunnitelmallinen tukeminen vaatii lisää panostamista.

Hallitusohjelman mukaista kielipoliittista ohjelmaa laadittaessa olennaista on Suomessa kotoperäisen karjalan kielen aseman ja elvytystyön jatkuvuuden varmistaminen. Karjalalle tulee säätää oma kielilaki, ja elvytystyö tulee vakiinnuttaa siten, että karjalaisyhteisö tulee otetuksi huomioon asianmukaisesti mutta kokonaisvastuu kielen tulevaisuudesta siirtyy vakaalle institutionaaliselle pohjalle.

Sen ymmärtämiseksi, miten tämä kaikki on parasta toteuttaa, tarvitaan paljon työtä, tietoa ja yhteistyötä.

Anneli Sarhimaa

Kirjoittaja on karjalan kielen asiantuntija ja professori Johannes Gutenberg -yliopistossa Mainzissa Saksassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide