Suomettumisen sanakirja kertoo nyt Kiinasta - Mielipide | HS.fi

Suomettumisen sanakirja kertoo nyt Kiinasta

Australia on antanut pikkusormen Kiinalle, mutta missä määrin tilanne on samanlainen kuin Neuvostoliiton naapurissa 1970-luvun Suomessa?

15.9. 2:00 | Päivitetty 15.9. 10:43

­

Kiina kasvattaa määrä­tietoisesti vaikutus­valtaansa. Asia ymmärretään huonosti, eikä se ole ihme. Kiina toimii mielellään hiljaisuudessa, ja vaikutus­operaatiot ovat mutkikkaita.

Usein vaikeat asiat tulevat näkyväksi, kun niille annetaan nimi. Kiinalle pikku­sormen antaneessa Australiassa Kiinan mielistelystä käytetään nyt ahkerasti laina­sanaa koutou. Se tarkoittaa kumartamista niin syvään, että otsa osuu lattiaan.

Tällehän meillä jo onkin oma sanansa! Suomessa oltiin Neuvostoliiton edessä rähmällään. 1960–1980-lukujen perintönä suomen kielessä on rikas sanastonsa ­mutkikkaalle ilmiölle, jossa ylivoimainen suurvalta yrittää nakertaa pienen maan itsenäisyyttä.

Otetaan 1970-luvun sanasto hyötykäyttöön ja mietitään, päteekö suomettumisen sanakirja soveltuvin osin nykypäivän Kiinaan.

Kun raottaa sanalipasta, vastaan lehahtaa tunkkainen lemu. Suurelta osin sanasto on homehtunut käyttökelvottomaksi. Nuorison suosima Tiktok-sovellus on laajasti tulkiten media, mutta eipä Tiktokin uhkia voi oikein verrata Reporadion lähettämään Naapuri­neljännes-ohjelmaan.

Monet 50 vuoden takaiset ilmiöt ovat hyytävän ajankohtaisia. Australiassa kiinalaisraha oli viime vuosikymmenellä niin arkista, että huippupoliitikot vain lähettivät laskut eteenpäin tutulle kiinalaismiljardöö­rille. Tällaista suhdetta kuvasi aikoinaan sana kotiryssä (pyydän anteeksi rasistista termiä). Se tarkoitti poliitikon tuttua kontaktihenkilöä, jonka avulla saattoi edistää uraansa ja tavoitteitaan.

Iloksemme voimme kuitenkin todeta, että Suomi ei ole lähimainkaan tilanteessa, jossa poliitikot ravaisivat Vanhassa Kelkkamäessä eli tämännimisellä kadulla Kulosaaressa sijaitsevassa Kiinan suurlähetystössä. ­Tehtaankadulla käymisellä tarkoitettiin poliittisen tuen hakemista Neuvostoliiton suurlähetystöstä Ullanlinnasta.

Twitterin matalamielisessä ”keskustelussa” ilkutaan usein niin kuin 1970-luku olisi tapahtunut vain vasemmistolle. Mutta ­Teh­taankadulla kävivät kaikki, ja suomettuminen lävisti koko yhteiskunnan. Myös ja ehkä nimenomaan porvarillinen Suomi oli rähmällään.

Käyttökelpoisin valuutta vaikutusvallan ostamiseen on raha. 2020-luvulla taloutta eivät pyöritä punaiset vuorineuvokset, mutta kannattaisiko katsoa hieman tarkemmin, mitä lauluja Shanghaissa ravaavat start up -yrittäjät laulavat? Ovatko he punaisia pöhisijöitä vai ihan vain hyödyllisiä idiootteja?

Kirjoittaja on Silkkitien kirjeenvaihtaja.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide