EU:n elpymisraha pitää käyttää kestävään kasvuun, ei korruptioon - Mielipide | HS.fi

EU:n elpymisraha pitää käyttää kestävään kasvuun, ei korruptioon

Tulevaisuuden kannalta tärkeisiin tavoitteisiin päästään, kun varojen käyttöä valvotaan läpinäkyvästi hyvää hallintotapaa noudattaen.

16.9. 2:00 | Päivitetty 16.9. 7:52

Euroopan unionin neuvosto päätti heinäkuussa elpymis­rahastosta, jonka avulla voidaan kohentaa merkittävästi unionin ja sen talous- ja raha­liiton vakautta. EU ryhtyy ensi kertaa lainaamaan markkinoilta rahaa, jota jaetaan jäsen­valtioille tuntuvina avustuksina.

Paketista jäi puuttumaan selkeä strategia sen takaamiseksi, että rahat ohjautuvat EU:n yhdenvertaisen ja kestävän kehityksen tukemiseen eikä korruptiolle jää sijaa. Puute on korjattava europarlamentin, komission ja neuvoston kolmikantaneuvotteluissa. Varojen valuessa vääriin paikkoihin ­elpymisrahastolta putoaa pohja.

Elpymisrahaston tulee nykyistä selvemmin tavoitella EU:n kestävän kasvupotentiaalin vahvistamista. Nyt vaikuttaa siltä, että päättäjät toivovat turhaan voivansa vaikuttaa EU:n rahan­jaolla suhdanteen kääntymiseen.

Kaikki EU-maat voivat lainata rahaa markkinoilta. Koronaviruspandemian äkisti horjuttamia kansantalouksia pitäisi ensisijaisesti tukea kansallisista budjeteista. Yhteinen EU-raha tulisi kytkeä keskipitkän aikavälin strate­giaan sekä varojen laadukkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Selkeä jako auttaisi torjumaan pandemian unionin kasvupotentiaalille ­aiheuttamia tuhoja. EU-rahoitus olisi suunnattava keskipitkän aikavälin kasvutavoitteisiin, ei suhdannekäänteeseen tähtäävään finanssipolitiikkaan.

Raha on valjastettava kestävän kasvun moottoriksi. EU-rahoitus on periaatteessa kytketty vuosiseurantaan, jolla unioni ohjaa jäsenvaltioita kohti yhdenvertaista, kestävää kasvua ja ­digitaalista muutosta. Vuosiseuranta on kuitenkin osoittautunut melko ­tehottomaksi ja byrokraattiseksi, ja usein käytännössä ratkaisevia ovat kunkin maan erityistarpeet. EU-rahaa haettaessa hankkeet nimetään kui­tenkin komission vaatimusten mu­kaisesti ”vihreiksi, sosiaalisiksi ja digitaalisiksi”. EU:lle hyödyt jäävät vähäisiksi.

Elpymisrahaston avustus- ja laina­rahojen käytöstä vastaavat kansalliset hallitukset. Elintärkeää on laatia niin selkeät pelisäännöt, että kestävän kasvun tavoitteet voidaan saavuttaa.

Elpymisrahoja voitaisiin suunnata laajoihin rakenneuudistuksiin, kuten koulutusjärjestelmien tai julkishallinnon tehokkuuden kohentamiseen sekä ympäristöhankkeisiin. Uusi EU-rahoitus on ainutlaatuinen tilaisuus tarjota jäsenmaille porkkana aitojen rakenneuudistusten toteuttamiseen.

Laadukas julkisten varojen käyttö edellyttää hyvää hallintotapaa. EU-avustusten käytön valvonnalla varmistetaan tavoitteisiin pääsy ja torjutaan korruptio, jota on valitettavasti EU-rahoituksen historiassa esiintynyt.

Tutkimus on osoittanut, että maa­talouden valtavat tukisummat ovat kääntyneet EU:n ympäristölinjauksia vastaan. EU-rahastojen nykyinen hallinnointi ei edistä unionin poliittisia tavoitteita.

Euroopan parlamentti vaatii oikeutetusti vahvaa sananvaltaa asiaan. Nykyistä tehokkaampi ”punaisen kortin menettely” on tarpeen, jotta EU-rahojen maksaminen voidaan pysäyttää, jos sovituista tavoitteista lipsutaan.

Valtiosihteerien keskustelut komission raporteista eivät takaa riittävää vastuuvelvollisuutta, kun puhutaan unionin historian suurimmasta lainaohjelmasta. Edes EU:n neuvoston jäsenet eivät haasta vertaisiaan, ellei ilmi tule räikeitä sopimusrikkomuksia.

Vastuun ottaminen on välttämätöntä, jotta rahaa ei valu korruptioon ja jotta kunnianhimoiset yhdenvertaisen vihreän kasvun tavoitteet voidaan saavuttaa. Poliitikkojen on vastattava myös siitä, että rahanjaon vaakakupissa painaa eniten EU:n yhteinen etu.

EU-parlamentin tulisikin vaatia komissiolta säännöllisiä, yksityiskohtaisia raportteja unionin varojen käytöstä. Sen tulisi järjestää komission jäsenten kuulemisia kulloisenkin vastuu­alueen mukaan, jotta rahanjaosta tulisi läpinäkyvämpää ja vastuullisempaa. Lisäksi parlamentin olisi syytä vastuuttaa Euroopan tilintarkastustuomioistuin sekä petostentorjunta­virasto Olaf säännöllisesti ja jatkuvasti valvomaan varojen kohdistumista.

EU:lla ei ole varaa tuhlaukseen. Vahvan hallinnointimekanismin luomiseen on panostettava nyt.

Guntram Wolff

Kirjoittaja on brysseliläisen Bruegel-tutkimuskeskuksen johtaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide