Sisällissodan aikana Akseli Gallen-Kallela ja muut taiteilijat kannattivat valkoisia - Mielipide | HS.fi

Sisällissodan aikana Akseli Gallen-Kallela ja muut taiteilijat kannattivat valkoisia

Kansallinen vapaus yhdisti taiteilijapiirejä.

19.9. 2:00

Keskustelussa taiteen tehtävästä on viitattu Akseli Gallen-Kallelan oikeistonationalistisiin arvoihin ja taiteilijan radikalisoitumiseen (HS Mielipide 16.9.).

Gallen-Kallelan kiinnittäminen oman aikansa ja tämän päivän politiikkaan juontaa juurensa hänen osallistumisestaan sisällissotaan sekä myöhempään työskentelyyn Mannerheimin alaisuudessa. Gallen-Kallelan museona haluamme tarkentaa näitä väitteitä.

Tutkimuksessaan suomalaisten taiteilijoiden asennoitumisesta sisällissotaan filosofian tohtori Olli Valkonen tuo esille, kuinka suurin osa tuon ajan taiteilijoista, myös työläistaustaisista, kannatti valkoisia. Kansallinen vapaus yhdisti taiteilijapiirejä.

Gallen-Kallela jakoi 1800-luvun lopulla voimistuneen tavoitteen itsenäisestä Suomesta ja kansallisen kulttuurin merkityksestä osana tavoitteen saavuttamisessa. Hän aloitti uransa 1880-luvulla suomalaisten aiheiden uudelleenarvottamisella, ”rumilla” aiheilla, joilla tuotiin esiin yhteiskunnan epäkohtia. Ajatukset taiteen tekemisen tarkoituksista elivät, ja vuonna 1907 taiteilija kirjoitti: ”Minun maailmani kun on ainoastaan kauneutta tarkoituksetta, hyödyttä.”

Kansallisen taiteen ytimessä oltiin Kalevala-aiheissa, joihin liittyivät vahvana juonteena teosofiset ajatukset mytologioista maailman kansojen yhteisenä traditiona.

Gallen-Kallelan osallistumiseen sisällissotaan lienee vaikuttanut ratkaisevasti Ruoveden Kalelan sijainti sotarintaman tuntumassa. Kun paikalliset punaiset kävivät uhkailemassa taiteilijaa ja hänen poikaansa, nämä lähtivät jo seuraavana yönä hiihtämään Vilppulaan, valkoisten puolelle.

Gallen-Kallelan aika rintamalla kesti kaksi viikkoa (muun muassa lääkintämiehenä, kartanpiirtäjänä) ja hän siirtyi pian Vaasaan piirustustoimiston esimieheksi. Palvelus oli taiteilijalle raskasta ja osin epämieluisaa estäen oman taiteellisen työn tekemisen. Hän pyysikin vapautusta.

Vuonna 1919 Gallen-Kallela toimi vielä Mannerheimin adjutanttina vastaten etenkin diplomaattikunnan tilaisuuksista. Myöhemmässä kirjeenvaihdossa Mannerheimin kanssa 1920-luvulla pohditaan muun muassa bolševismin uhkaa. Eino Leinon kanssa sivutaan Suur-Suomi-haaveita ja heimoveljeyttä.

Gallen-Kallelan yhteiskunnallista roolia ovat purkaneet jo monet tutkijat, mutta aiheesta riittää vielä tutkittavaa. Toivotamme asiasta kiinnostuneet tervetulleiksi perehtymään alkuperäisiin arkistoaineistoihin. Oikotien Gallen-Kallelan arkeen kiihkeinä vuosina 1917–1919 tarjoaa Gallen-Kallelan Museon ylläpitämä Akselin Facebook-profiili.

Tuija Wahlroos

museonjohtaja, Gallen-Kallelan museo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide