Yhteisvastuu keskuspankeista voi maksaa Suomellekin miljardeja - Mielipide | HS.fi

Yhteisvastuu keskuspankeista voi maksaa Suomellekin miljardeja

Euroalueen maksujärjestelmässä epätasapaino saatavien ja velkojen välillä on paisunut, ja se muodostaa valtavan riskin budjetti­taloudelle.

7.10. 2:00

Euroopan unionin poliittiset johtajat pääsivät heinä­kuussa sopuun 750 miljardin euron elpymis­välineestä.

Mittava lainanottovaltuus Euroopan komissiolle on herättänyt Suomessakin paljon keskustelua jäsen­valtioiden talouspolitiikan itsenäisyy­destä, budjettisuvereniteetista ja taloudellisista riskeistä. Vä­hemmän huomiota ovat saaneet keskuspankkijärjestelmän ja sen maksujärjestelmän yhteisvastuulliset riskit.

Yhteinen rahapolitiikka euroalueella toimii vain, jos keskuspankeilla on ­reaaliaikainen, keskuspankkirahalla toimiva ja rajat ylittävä bruttomaksujärjestelmä. Euroalueella tätä järjestelmää kutsutaan nimellä Target 2. ­Siinä kansalliset keskuspankit ja ­Euroo­pan keskuspankki (EKP) netottavat pankkien välisiä saatavia, toimeenpanevat rahapolitiikan arvo­paperiostoja ja varmistavat, että kansainvälinen kauppa toimii kitkatta.

Tämän tuloksena kansallisten keskuspankkien ja Euroopan keskuspankin välille syntyy saatavia ja velkoja. Niiden välinen epätasapaino on Target 2 -järjestelmässä paisunut valta­vasti finanssikriisin jälkeen. Pelkästään Saksan keskus­pankin saatava EKP:lta on yli tuhat miljardia euroa.

Ennen eurokriisiä Target 2 -järjestelmässä ei ollut tällaista epätasapainoisuutta. Rahoitusjärjestelmän luonne on muuttunut, kun jäsenval­tioiden ­välisiä vaihtotaseen alijäämiä ei rahoiteta suoraan pankkijärjestelmän sisällä ja pääomamarkkinoilla kuten finanssikriisiä edeltävänä aikana.

Nykyisen kaltaiset Target 2 -järjestelmän epätasapainot muodostavat valtion budjettitaloudelle jättimäisen, joskin vähän tunnetun riskin. Jos jokin jäsenvaltio ­eroaisi euroalueesta ja ottaisi oman valuutan käyttöönsä, muut kansalliset keskuspankit voisivat joutua kattamaan maan Target 2 -velan. Näin tapahtuisi siinä tapauksessa, että eroava jäsenvaltio ei maksaisi velkaansa EKP:lle.

Yhteisvastuu jaettaisiin EKP:n pää­oma-avaimen mukaan. Suomen osuus olisi noin kaksi prosenttia. Keskuspankkijärjestelmässä piilee siis Suomellekin kymmenien miljardien eurojen riski. Riskit realisoituisivat Suomen Pankin menetettyinä voittoina tai tarpeena pääomitukseen, joka tehtäisiin val­tion budjetista.

Eduskunta ei tosiasiallisesti pysty rajaamaan keskuspankkijärjestelmän sisällä syntyviä riskejä. Euroalue ei toimi, jos sen maksujärjestelmälle asetetaan sisäisiä rajoja.

Toisaalta riskit jatkavat todennäköisesti kasvuaan, koska euroalue on tilanteessa, jossa ultrakevyttä rahapolitiikkaa ja arvopaperiostoja joudutaan jatkamaan pitkään. Ylivelkaantuneet jäsenvaltiot eivät kestä yleisen korkotason nousua ilman nopeaa nimellisen bruttokansantulon kasvua.

EKP on vihjaissut, että joudumme tulevaisuudessa sietämään tavallista korkeampaa inflaatiota. Lisäksi rajoittamattomasti kasvava keskuspankin tase hämärtää jäsenmaiden käsitystä kansallisista budjettirajoitteista. Se on omiaan lisäämään systeemiriskiä euro­alueella.

Aiemmin närää ovat herättäneet pankki­unioni ja ­euroalueen pelastuspaketit, mutta näiden järjestelyjen riskit on selvästi rajattu. Nyt EU:n yhteisvastuuta ja sen vaikutuksia arvioitaessa keskuspankkijärjestelmään liittyvät riskit pitäisi ottaa vakavasti.

Euroalueen ja talous- ja rahaliiton perusluonteeseen kuuluu laaja yhteisvastuu. Poliittiset johtajat voivat päättää vain siitä, miten tuo yhteisvastuu kannetaan.

Jos euroalueen talouspoliittisessa integraatiossa ei edetä finanssipoliittisen yhteisvastuun muodossa, vastuu euroalueen koossa pitämisestä siirtyy yhä enemmän keskuspankkiireille. Valtiolainojen korkotaso pysynee alhaisena pitkään tämän niin kutsutun fiskaalisen dominanssin vuoksi.

Tällainen ei-parlamentaarinen talouspoliittinen yhteisvastuu jakaa jäsenvaltioita ja on pidemmän päälle poliittisesti kestämätön.

Euroalueen hallitusten ja parlamenttien tulisi ottaa vastuu euro­alueen tulevaisuudesta ja sen mukana syntyvistä riskeistä.

Elina Lepomäki ja Jussi Lindgren

Lepomäki on kansanedustaja (kok). Lindgren on ekonomisti, joka valmistelee työnsä ohessa rahoitusmarkkinoita ja julkisen talouden kestävyyttä käsittelevää väitöskirjaa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide