Koulutusuudistuksia leimaavat määrälliset tavoitteet laadun kustannuksella – tärkeintä tuntuu olevan, että suomalaiset pääsevät tilastojen kärkeen - Mielipide | HS.fi

Koulutusuudistuksia leimaavat määrälliset tavoitteet laadun kustannuksella – tärkeintä tuntuu olevan, että suomalaiset pääsevät tilastojen kärkeen

Aiemmin Suomessa suhtauduttiin viileästi kansainvälisiin koulutuksen ja tutkimuksen paremmuuslistoihin, mutta nyt asenne on muuttunut.

15.10. 2:00 | Päivitetty 15.10. 6:48

­

Kun suomalaiset 15-vuotiaat sijoittuivat ensimmäisen, vuonna 2000 tehdyn Pisa-vertailun kärkeen, tulosta pidettiin täällä yllättävänä mutta ei järin tärkeänä laadun mittarina: onhan koulun­käynti paljon muutakin kuin jossain OECD:n testissä pärjäämistä.

Kun suomalais­nuorten tulokset sitten alkoivat heikentyä, se tulkittiin huolestuttavaksi merkiksi koulutus­tason laskusta.

Käänne on tapahtunut myös suhtautumisessa yli­opistojen monen­kirjaviin paremmuus­listoihin. Alkuun niitä paheksuttiin harhaan­johtavina – yliopistoissakin. Nyt yliopistot kertovat kärkkäästi pykälänkin kapuamisesta millä tahansa listalla.

Sitäkään ei aiemmin pidetty kovin kummoisena saavutuksena, että Suomi sijoittuu kärkipaikoille, kun vertaillaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuksia ikä­luokasta. Sen sijaan pelättiin duunaripulaa.

Koulutustason nostoon pyritään nyt monin tavoin, mutta enimmäkseen tavoitteet ovat määrällisiä, eikä sisällöistä tai hyvinvoinnista juuri puhuta. Tärkeintä on menestyä kansainvälisissä vertailuissa.

Kolme vuotta sitten julkaistu korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuoteen 2030 julisti, että vähintään puolet 25–34-vuotiaiden ikäluokista suorittaisi vastedes korkeakoulututkinnon. Myös nykyisen hallituksen ohjelmaan tavoite kirjattiin.

Huolta on kannettu siitä, että Suomessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus jäi viime vuonnakin vielä 42 prosenttiin eli alle OECD-maiden keskiarvon, joka oli 45 prosenttia. Vähälle huomiolle on jäänyt, että useissa maissa suoritetaan vuoden tai parin mittaisia lyhyitä tutkintoja. Jos ne karsitaan pois vertailusta, Suomi sijoittuukin OECD:n keskiarvon yläpuolelle.

Oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen ja maksuton toisen asteen koulutus sen vuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 20 vuotta, on hallituksen suuri koulu-uudistus.

Koulutustasoa on määrä kohentaa niin, että ihan kaikki suorittavat toisen asteen tutkinnon, jota ilman onkin paha työllistyä.

Kyseessä on eräänlainen aktiivimalli peruskoulun päättäville, joille tulisi hakeutumisvelvollisuus jatko-opintoihin. Hake­minen ei riittäisi, vaan ammattikouluun, lukioon tai valmentaviin opintoihin pitäisi myös päästä. Siitä huolehtisi asuinkunta.

Uudistus ei välttämättä tutkintotilastoja kaunistaisi, sillä toisen asteen koulutuksen ongelma on opintojen keskeyttäminen, ei niihin haku tai pääsy. Oppivelvollisuusiän korkeudessa Suomi tosin pääsisi useiden Yhdysvaltojen osavaltioiden rinnalle.

Kirjoittaja on HS:n politiikan toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide