Myin aseen ja ostin lakritsia – Se muistutti muinaisesta Suomesta - Mielipide | HS.fi

Myin aseen ja ostin lakritsia – Se muistutti muinaisesta Suomesta

Nuoruuteni maakunnassa aseen sai 15-vuotiaana, jos sellaisen halusi. Eikä tässä ollut mitään kummallista. Sitten maailma muuttui.

17.10. 2:00 | Päivitetty 17.10. 6:45

Jokunen vuosi sitten ajelin Porvoosta kohti Helsinkiä ja söin tuoretta lakritsia. Sitä riitti, sillä olin juuri lyönyt rahoiksi myymällä käsiaseen.

Smith & Wessonin pistooli kulki mukanani kolme kaupunkia ja kymmenkunta muuttoa. Kodista toiseen se lojui jossain poissa silmistä. Oli selvää, etten tule enää koskaan ampumaan aseellani, mutta eroon hankkiutumisen vaiva jätti sen vuodesta toiseen kaappiin pölyttymään.

Ase tuli mieleen, kun Kuopiossa alkusyksystä käytiin oikeutta viime vuonna tapahtuneesta kouluhyökkäyksestä. Nuori mies tappoi yhden ihmisen ja haavoitti yhdeksää syksyllä 2019 Savon ammattiopistossa. Aseena hänellä oli miekka. Käräjillä kävi ilmi, että hyökkääjä olisi halunnut tuliaseen, mutta sellaisen hankkiminen oli liian vaikeaa.

Aina se ei ole ollut. Nuoruuteni maakunnassa aseen sai 15-vuotiaana, jos sellaisen halusi. Lupahakemukseen riitti kuitti ampumaseuran jäsenmaksusta ja vakuuttelu, että harrastamaan tässä ryhdytään eikä ihmisiä ampumaan. Ensimmäisen aseen kohdalla piti muistaakseni käydä poliisiasemalla näyttämässä jotakuinkin syyntakeinen naama. Perään ei sen jälkeen kyselty.

Eikä tässä ollut mitään kummallista. Metsästys ja ammunta olivat hyviä ja tavanomaisia harrastuksia. Oli varmasti parempi, että nuoriso mopoili haja-asustusalueelle ampumaan ohi tauluista kuin kuljeksi kaljapäissään kylillä. Aseita oli monella, mutta pahimmatkin pahikset pitivät ne kodeissaan. Kaupungilla heiluivat nyrkit ja joskus harvoin puukot.

Sitten maailma muuttui. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kaltaiset hirmuteot eivät olleet edes kuviteltavissa nuoruudessani. Sitten ne tapahtuivat. Malli tuli maailmalta. Niiden jälkeen aselakien kiristys oli selviö, ja Kuopion käräjillä kävi ilmi, että kiristyksillä luultavasti säästettiin ihmishenkiä.

Muutos ei ikävä kyllä tapahtunut niin ripeästi kuin olisi pitänyt. Suomi sai äskettäin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) tuomion. EIT:n mukaan Suomi epäonnistui, kun se ei ottanut Kauhajoen kouluampujalta luvallista asetta pois hälyttävistä merkeistä huolimatta.

Mikä sitten muuttui? Oliko menneiden vuosien nuoriso toisenlaista, vai olivatko yhteiskunta ja kulttuuri heidän ympärillään toisenlaisia? Mikä rakensi pidäkkeet ja minne ne katosivat? Vaikea sanoa, mutta selvää on, että 1990-luvun Suomi näyttäytyy tässä suhteessa todella muinaisena.

Kirjoittaja on HS:n uutispäällikkö.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide