Aluebrutalismi on ohi – huomio, keskusta ja Suomi - Mielipide | HS.fi

Aluebrutalismi on ohi – huomio, keskusta ja Suomi

Alueellisempaan Suomeen voi olla aukeamassa uusi tie, mutta sitä tietä ei voi kulkea pakottamalla. Kun yksilö valitsee, alueellistaminen on tehtävä hurmaamalla.

18.10. 2:00 | Päivitetty 18.10. 6:43

Maailman suurimmat konsulttiyritykset ovat viime kuukausina ennustaneet kilpaa, missä tietotyöläiset pitävät palaverejaan ja takovat tietokoneitaan, kun koronaviruspandemia joskus on ohi.

Boston Consulting Groupin mukaan suuryritykset ennakoivat, että joka neljäs työntekijä tekee tulevaisuudessa etätyötä. McKinsey uskoo, että iso osa yrityksistä siirtyy hybridimalliin. Siinä työtä tehdään osin etänä ja osin toimistoissa tai ”hubeissa”, jotka saattavat olla hajallaan eri paikoissa. Pwc:n kyselyssä enemmistö yritysjohtajista uskoo, että laajempi etätyö ei ole ohimenevä ilmiö vaan ainakin osin pysyvä muutos.

Jos uskoo raportteja, etätyö ei ole ohimenevä vaihe, vaan käynnissä on siis perinpohjainen muutos. Se mullistaa käsitystämme työstä ja lopulta myös vallasta. Yksi tärkeä kohderyhmä on globaalien konsulttien raporteissa jäänyt huomaamatta: uutta suuntaa hakeva Suomen keskustapuolue.

Alueellistaminen on ollut Suomessa vuosikymmenten ajan yksille kirosana, keskustalaisille suurta runoutta. Käytännössä tulokset vaihtelevat.

Fiasko oli esimerkiksi keskustalaisen Liisa Hyssälän vuonna 2009 käynnistämä lääkehallinnon alueellistaminen Kuopioon. Siirto muuttui vuosikausien sotkuksi, koska harva asiantuntija halusi jättää Helsingin. Tällaisessa aluebrutalismissa keskusvalta ottaa yhteen paikkaan juurtuneen instituution ja yrittää sijoittaa sen työt väkisin paikkaan, jonka vallanpitäjät ovat valinneet. Kuten rakennusten betonibrutalismi, myös keskusjohtoinen aluebrutalismi tuoksahtaa nyt tunkkaisen 1900-lukulaiselta.

Jos etätyön loikka todella on pysyvä, myös tämä yhtälö muuttuu.

Ensin murtuu käsitys instituutiosta talona, jota voi siirrellä. Jos suuri osa työstä tehdään etänä tai ”hubeissa”, katoaa aluebrutalismilta pohja. Lääkehallintoa ei enää alueellisteta ministerin virkahuoneesta vaan tuhansien asiantuntijasinkkujen tai -perheiden pohdinnoissa siitä, mistä töitä on paras tehdä. Houkutteleeko silloin enemmän pääkaupunkiseutu, maakuntakaupunki, metsä-Suomi vai jokin niiden yhdistelmä?

Juuri tästä keskusta voisi oppia. Alueellisempaan Suomeen voi olla aukeamassa uusi tie, mutta sitä tietä ei voi kulkea pakottamalla. Kun yksilö valitsee, alueellistaminen on tehtävä hurmaamalla. Metsä-Suomi, onko tarjouksesi tarpeeksi hyvä?

Muutos ei lopu Suomen rajoille. Suuryritykset ovat havahtuneet siihen, että työn hajautuessa ne voivat palkata parhaat osaajat mistä päin maailmaa tahansa. IBM:n tai Huawein koodia voi kirjoittaa yhtä hyvin Hongkongista kuin Hausjärveltäkin. Parhaat osaajat voivat luultavasti valita sijaintinsa omien mieltymystensä mukaan. Valintaan vaikuttavat esimerkiksi rauhallisuus, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja kulttuuri.

Tässä kohtaa kannattaa havahtua jo koko Suomenkin. Jos asiantuntijatyö todella hajautuu, valtioiden ei kannata ajatella kilpailukykyä vain dieselveron korkeutena vaan entistä useammin elämänlaatuna. Kun vuosisatamme alku kilpailtiin datakeskuksista, pian saatetaan kilpailla osaajien ”hubeista”.

Kaikki tämä tarkoittaa, että uusi aluepolitiikka voi olla 2020-luvulla globaalikin ilmiö. Tämä politiikka ei vain ole brutaalin keskusjohtoista vaan yksilölähtöistä. Sen keskiössä on elämänlaatu ja sen luonne on kilvoittelu, ei määräily. Samalla poliittiset jakolinjat ”maaseudun” ja ”kaupunkien” välillä voivat nitkahtaa yllättäviinkin asentoihin. Eroa globaalin ja paikallisen politiikan välille on yhä vaikeampi tehdä.

Konsultit vetävät usein hypensä yli, mutta joskus he osuvat oikeaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että niin keskustan aluepoliitikkojen kuin koko muunkin Suomen kannattaa höristää korviaan.

Kirjoittaja on HS:n talouden ja politiikan toimituksen esimies.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide