Omaishoitajien työnteon esteet tulee raivata - Mielipide | HS.fi

Omaishoitajien työnteon esteet tulee raivata

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää läheistään hoitavien osaamista ja työpanosta.

26.11.2020 2:00

Valtakunnallisella omaishoitajien viikolla on hyvä muistuttaa, että monet työikäiset omaishoitajat haluavat pysyä kiinni työelämässä. Joillekin se on taloudellisesti jopa välttämätöntä. Työssäolo tukee myös hyvinvointia lisäämällä sosiaalista verkostoa sekä mahdollistamalla osaamisen ylläpitämisen.

Jokainen omaishoidon tilanne on omanlaisensa, ja työllistymisen esteet vaihtelevat. Nostan muutaman parannusehdotuksen, joiden avulla työllistyminen helpottuisi.

Työelämässä ei aina tunnisteta omaishoitajan tarpeita, eikä tarvittavia joustoja löydy. Esimerkiksi liukuva työaika, osittainen hoitovapaa, työaikapankki, etätyö ja tilapäinen (palkaton) poissaolo pakottavasta perhesyystä mahdollistaisivat jo monelle työn vastaanottamisen. Työvoiman saatavuuden vähentyessä etulyöntiasema on niillä työnantajilla, jotka joustavat perheiden tarpeiden mukaan.

Monet omaishoitajat eivät edes hakeudu työttömiksi työnhakijoiksi, koska he eivät voi osoittaa olevansa kykeneviä ottamaan kokopäivätyötä sitovan hoivan vuoksi. Siten he eivät saa työttömyystukea ja ovat te-palvelujen ulkopuolella. Ratkaisu tähän olisi lakimuutos, joka mahdollistaisi osapäivätyön hakemisen.

Monet neuropsykiatrisesti oireilevat eivät ole saaneet virallista omaishoidon sopimusta, sillä yksittäinen lapsi ei täytä kriteereitä. Valitettavasti perheessä voi olla useitakin nepsykirjon lapsia, ja kokonaisuus on hyvin kuormittavaa – voimia työelämään ei siten riitä. Omaishoidon tukea haettaessa pitäisikin huomioida kokonaistilanne. Rahallinen tuki ei aina ole paras ratkaisu. Monesti esimerkiksi kotiin tuotavista palveluista on enemmän hyötyä.

Arjen vaatimukset osoittautuvat haasteeksi myös parisuhteelle, ja yksinhuoltajuus onkin yleistä. Tukiverkosto on usein puutteellinen eikä omaishoitaja saa apua arjessaan, saati yllättävissä sairastumis- tai kriisitilanteissa. Työelämään hakeutuminen tuntuu tällöin hyvin kaukaiselta. Varhainen tuki riskiperheille estäisi ennakolta ongelmien kärjistymisen.

Työelämän ulkopuolelle ajaudutaan myös puutteellisen ja toimimattoman sijaishoidon vuoksi. Jatkuva huoli hoidettavasta syö voimavaroja, ja keskittyminen työhön kärsii. Monet läheistään hoitavat kokevat, että kokonaistilanne on liian vaativa vaihtuville hoitajille. Erityistä tukea tarvitsevat lapset hyötyisivätkin pysyvästä hoitosuhteesta, esimerkiksi perhehoidosta. Ammatillinen osaaminen ja kokemus neuropsykiatrisista oireista sekä turvallinen hoitosuhde mahdollistaisivat osallistumisen työelämään.

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää läheistään hoitavien osaamista ja työpanosta. Vaarana on myös koko perheen syrjäytyminen. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi kustannukset yhteiskunnalle kasvavat.

Omaishoitajan jaksamisesta on huolehdittava. Työelämässä olevien omaishoitajien työpanos yhteiskunnalle on kaksinkertainen. Eikö heille löytyisi myös tarvittavaa tukea?

Riitta Kuismanen

kehittämispäällikkö

Opaste/Pirkanmaan omaishoitajat ry Pioni

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide