Alkusyksystä juttelin lounaalla politiikkaa työksensä seuraavan ystäväni kanssa. Näytti selvältä, että luvassa on jälleen tiukempien koronavirusrajoitusten aika.
Vitsailimme, että jokin rajoituksista hermostuva taho vaatii hallitusta kieltämään ihmisiltä koteihin menemisen, koska tilastojen mukaan suurin osa tartunnoista tapahtuu kotona. Nauratti vähän.
Viime viikonloppuna ei naurattanut. Muusikkojen liitto julkaisi kannanoton, jossa arvosteltiin kovasanaisesti uusia rajoituksia.
Todetaan heti alkuun: Ymmärrän kulttuurialan huolen hyvin. Ihmisiä ahdistaa tulevaisuutensa puolesta, täysin syystä. Yksi kohta kannanotossa silti yllätti:
”Kun suurin osa tartunnoista tulee kotipiirissä, kannattaisiko riskejä välttelevän henkilön mennä kodin sijasta konserttiin tai teatteriin, joissa tartuntariski on olematon tai joka tapauksessa pienempi kuin kotona?”
Oli pakko lukea uudestaan. Todellako tekstissä sanotaan näin?
Tosiasia on se, että meillä ei ole hajuakaan, mistä suurin osa tartunnoista tulee. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilanneraportin mukaan Uudenmaan tartunnanlähteistä viime viikolla jäi selvittämättä noin kaksi kolmasosaa. Ne ovat voineet tulla mistä vain, vaikkapa ravintoloista, julkisesta liikenteestä tai niistä ”olemattoman tartuntariskin” konserteista.
Kun suurin osa tartunnanlähteistä on jäljitetty kotiin, puhutaan tapauksista, joissa lähde tiedetään. Kotona saadut tartunnat on helppo jäljittää, mutta ne eivät – yllättäen – ilmesty koteihin tyhjästä.
Outoon tekstinkohtaan kiinnitettiin huomiota myös sosiaalisessa mediassa. Se on sääli, koska tyhmä yksinkertaistus vie helposti huomion vakavalta asialta.
Kannanoton ydin on tämä: Onko esittävän taiteen rajoittaminen koronatilanteessa poliittisesti liian helppoa ja houkuttelevaa?
Siltä se vaikuttaa. On helppo ymmärtää, että tilanne on vakava. Koska monista tartunnanlähteistä ei ole tietoa, on toimittava sokkona ja rajoitettava kaikkea mahdollista. Silti uudet rajoitukset vaikuttavat olevan kummallisesti epätasapainossa.
Uudellamaalla yleisötilaisuudet kielletään, ja kulttuuritilat menevät kiinni. Sen sijaan Black Friday -alennuksia saa jonottaa ruuhkassa ja karaokebaarissa huutaa iltaan asti. Jos samassa baarissa esiintyisi oikea artisti, tilaisuus kiellettäisiin.
Mieleen hiipii väkisin ajatus, tajuaako valtiovalta, miten kovaa koronavirusrajoitukset nyt kurittavat juuri kulttuurialaa. Freelance-taiteilijoita ei käy kateeksi.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.
